Juhamatti Aaltonen kuuluu SM-liigan isojen väriläiskien joukkoon. Persoona ja pelaaja, joka on ehtinyt jakaa mielipiteitä yhdellä jos toisella suunnalla. Tänä kesänä Aaltonen sai eteensä yllättävän ehdotuksen. Siihen hän vastasi impulsiivisesti. Pienen pureskelun jälkeen kanta muuttui.
Rennonletkeä, poolomainen t-paita, urheiluvekkarit ja juoksukengät. Tatuoinneillaan kilometrien päähän erottuva hahmo hiippailee juhlallisessa tilaisuudessa, missä ympärillä on puvuntakkeihin somistautuneita henkilöitä.
– Multa taisi nyt joku koodi jäädä saamatta, kahvia lipittävä kansantaiteilija naurahtaa.
Taustalla Ville Nieminen virnuilee JYPin uunituoreessa edustuspuvussa.
Paikalle on tullut tuttu veijari, aivan omana ittenään.
Juhamatti Aaltonen sai heti maistaa osansa kissanristiäisistä uudessa tehtävässään.
Kaiken taustalla on yllättävä ehdotus. Siitä vastasi Aaltosen uusi valmentaja, Jukureiden luotsi Olli Jokinen.
Olisitko seuran uusi kapteeni?
– Tuli ilmoitus, että tämmöinen mahdollisuus on olemassa ja että näin saattaa käydä. Siinä sitten ihmeteltiin, että jaha, asia selvä, Aaltonen muistelee MTV Urheilulle.
Ehdotus hätkäytti.
– Ensin sanoin, että en varmasti ala! Aaltonen huudahtaa.
– Sitten kun asiaa pureskeli, niin totesin, että onhan tuo kunniatehtävä. Että selvä homma.
Omaa juttua
Täysin ummikkona Aaltonen ei tehtävään lähde.
– Olin Pelicansissa hetken aikaa kapteenina, kun (Hannes) Björninen loukkaantui. Kärpissä oli kirjain rinnassa. Ja olen ollut kapteenin kämppiksenä monen vuoden ajan. Tuttua hommaa, Aaltonen huikkaa.
Viittaus kohdistuu Aaltosen hyvään ystävään Lasse Kukkoseen, joka päätti virallisesti pelaajauransa syksyllä 2020.
Miksi Aaltosen kohdalla kapteenikysymys nousee niin erityisessä valossa pinnalle? Miksi valintaa saattoi pitää yllätyksenä?
Kaikki juontaa juurensa vannoutuneisiin malleihin. Kapteenia pidetään yleensä mallioppilaana, esimerkin näyttäjänä niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella. Aaltonen ei ole aina ollut tätä.
Hän oli nuorena tunnepelaaja, jonka mielialat vaihtelivat. Yhtenä iltana kiinnosti, toisena ei. Ja jos puolustusvelvotteista puhui, ne eivät välttämättä nousseet tärkeyslistalla kärkipäähän.
Vuodet ovat tuoneet tasaisuutta Aaltosen otteisiin. Arvojen kohdalla lainalaisuudet eivät ole muuttuneet.
– Ei musta saa tekemälläkään mitään puolustavaa hyökkääjää. Omalla tyylilläni näytän esimerkkiä, Aaltonen nyökyttelee.
Jotain on muuttunut
Aaltonen toimi viime kaudella Kärppien varakapteenina. Tuolloin isoimpia vastuutehtäviä kantoi Leijonien kaksinkertainen maailmanmestaripuolustaja Atte Ohtamaa.
– ”Juhis” on erittäin hyvä valinta tuohon tehtävään, Ohtamaa toteaa Jukureiden valinnasta.
– Hän on erittäin karismaattinen, ymmärtää hyvin peliä ja miettii sitä paljon joukkueen kautta. Hän oli iso apu minulle viime kaudella. Tykkään paljon tuosta vedosta, Ohtamaa jatkaa.
Jos Juhikselle pitäisi antaa yksi vinkki uutta pestiä varten, niin mikä se olisi?
– Ehkä se, että ei kannata mennä tunne edellä jokaiseen tilanteeseen. Se voi auttaa paljon, Ohtamaa heittää.
Ohtamaa viittaa muun muassa tuomarikommunikaatioon.
– Olen jutellut jo muutenkin niiden kanssa. Vaikka aina ei ole ollut kirjainta rinnassa, niin olen ollut silti aktiivinen sillä saralla. Ehkä välillä mennyt vähän rajojen yli. Nyt mulla on virallisesti lupa huudella niille, Aaltonen virnuilee.
Aaltonen kuuluu 37-vuotiaana SM-liigan konkarikaartiin. Hän pelasi ensimmäiset ammattilaisottelunsa jo 2000-luvun alkuvaiheilla.
Sen jälkeen Aaltonen on ollut johtava pelaaja niin kotoisessa SM-liigassa, KHL:ssä kuin Ruotsissa.
Aaltonen ei kiertele realismin äärellä. Mailit tuntuvat kehossa.
– Vuosi vuodelta joutuu yhä enemmän optimoimaan ja tutkimaan omaa kroppaa sen suhteen, että mitä tekee, missä tekee ja milloin tekee. Toistaiseksi kaikki on tuntunut varsin hyvältä. Mieli on hyvin virkeä, Aaltonen vakuuttelee.
Aaltonen on hakenut vireyttä muun muassa sauvakävelyn puolelta.
– Välillä kävellään ilman sauvoja, välillä sauvojen kanssa ja välillä tehdään punttia. Kyllä tuossa kaikenlaiset jipot ovat käytössä. Mutta ei mua enää nuorennettua tästä saa, Aaltonen hymähtää.
Takavuosina Aaltosen yllä oli enemmän ja vähemmän raikulipojan maine. Nyt se on karistunut historiaan.
Aaltonen muutti vasta vaimonsa ja perheen 2-vuotiaan pojan kanssa Espooseen.
– Meillä on siellä ihan mahtava uusi koti. Olisi mukava viettää Espoossa enemmänkin aikaa, mutta nyt täytyy asustella Mikkelissä ne pätkät, kun pitää olla siellä. Uusi, oma koti lämmittää mieltä, Aaltonen myöntää.
Taakse ovat jääneet myös ne ajat, kun Aaltonen parkkeerasi uniikin Porschensa Oulun jäähallin sisääntuloaukon eteen.
– Se (Porsche) on lunastuksessa ja se pysyy siellä ainakin niin kauan kunnes lopetan. Nyt mennään näillä työsuhdeautoilla. En edes tiedä, että menikö se Porsche ikinä kaupaksi! Aaltonen pohdiskelee nauruhörinöiden kera.
Yllättäjän riveihin
Aaltonen on yhä tähtitasolla. Tästä malliesimerkki löytyy viime keväältä, kun hän piti Joel Blomqvistin kanssa lähes yksinään Kärppien menestymishaaveita yllä. Aaltonen oli Kärppien tehokkaan ylivoiman aivot ja sydän. Matka kuitenkin katkesi Ilveksen käsittelyssä, puolivälierävaiheessa.
Sen jälkeen Aaltonen haki uusia tuulia. Hän päätti tarttua Olli Jokisen syöttiin.
Hän siirtyi Mikkeliin paikkaamaan muun muassa SM-liigan viime kauden arvokkaimman pelaajan Petrus Palmun jättämää aukkoa.
– Se, mitä he tekivät viime vuonna, näkyy siellä. Mikkelissä on nälkää ja hyvä tekemisen meininki päällä. Vaatimustaso on korkealla. Siihen on syynsä, miksi he pärjäisivät niin hyvin viime vuonna, Aaltonen sanoo viittausten kera.
Jukurit oli viime kaudella SM-liigan ylivoimaisesti suurin valopilkku. Se taisteli runkosarjan voitosta vielä viimeisellä kierroksella Tapparaa ja Ilvestä vastaan.
VIDEO: Olli Jokisen Jukurit koki kovia menetyksiä, mitä siltä voidaan odottaa uudella liigakaudella?
4:25
Siitäkin huolimatta, vaikka moni povasi Jukureita sarjan hännänhuipuksi.
– Viime vuonna moni saattoi vielä ajatella, että ”se on vain Jukurit”. Nyt jonkinlainen kunnioitus on saavutettu. Se taas tietää, että haaste on vielä kovempi. Viime kauden suoritukset ja taso eivät tule enää riittämään mihinkään. Nyt pitää pystyä ottamaan steppi eteenpäin. Vaikka moni pelasi Mikkelissä huippukauden, niin ei yksi sesonki uraa tee. Nyt vaaditaan kaikilta sitä, että lyödään parasta pöytään, jotta voi edes haaveilla menestyksestä, Aaltonen painottaa.
Yllätysmomentin katoamisen lisäksi Aaltonen viittaa SM-liigan isoon kuvaan. Useat joukkueet ovat vahvistuneet merkittävästi aiemmasta. Samaan aikaan Jukurit lähtee uuteen kauteen Liigan pienimmällä pelaajabudjetilla (1,75 miljoonaa euroa).
Aaltonen ei haasteesta hätkähdä.
– Tässä tietää jo lähtökohtaisesti sen, että koko ajan tulee kovia pelejä vastaan. On sähköä ja jännitystä. Tuo antaa paljon virtaa.
Yhden asian Aaltonen lupaa. Jukureissa takavuosina tavaramerkeiksi tulleet heimomaiset rituaalit ja voittotuuletukset ovat jääneet historiaan.
– Zigizagit ovat poissa. Uusi valmentaja, uusi kausi, uudet jutut, Aaltonen viitoittaa.