Leijonien NHL-avun tilanne puhututtaa – Sami Kapanen väläyttelee Anton Lundelliin liittyvää skenaariota

Leijonien suurimmat ongelmat ovat liittyneet maalinteon tehokkuuteen ja tarkemmin sen tehottomuuteen. Nämä konkretisoituvat erityisesti sunnuntain Kazakstan-pelissä, jossa Leijonat hukkasi liukuhihnalta tekopaikkoja.

Samalla kysymysmerkit kohdistuivat hyökkäyksen kärkeen. Erityisesti NHL-seura Buffalo Sabresin hyökkääjän Arttu Ruotsalaisen johtama ykkösketju on ollut ulapalla.

Ruotsalainen, Teemu Turunen ja Jere Karjalainen ovat joutuneet useaan otteeseen pitkiin kulmaralleihin omalla alueella. Samalla kolmikon hyökkäyspelaaminen on ollut hyvin vajanaista.

Kommentti: Leijonien hälyttävät ongelmat johtivat shokkitappioon – aika laittaa paketti uusiksi

– Suomi tarvitsee johtavia hyökkäyksellisiä pelaajia. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että Ruotsalaisesta ei saada irti sitä, mitä odotetaan. Ehkä hänen kehonkielestään huokuu vähän sellainen pieni kärsimättömyys ja turhautuminen. Hänen omat odotusarvonsa ovat varmasti korkealla ja hän tiedostaa sen, että häneltä odotetaan enemmän. Tällä hetkellä hän ei auta niin, kuten julkisesti odotetaan. Onko parempi tehdä ketjumuutoksia ja onko se hänen paikkansa sittenkin laidalla? Ja että kenen kanssa ja mikä se toimivin kokonaisuus olisi sille, että se tukisi hänen osaamistaan, eli vahvaa, hyvää laukomista, hyökkäyspeliä ja hyökkäysalueen peliä, C Moren asiantuntija Sami Kapanen pohdiskelee kysellen.

Suomen tähän mennessä toimivin trio on ollut viime kaudella Lahden Pelicansia edustaneen Hannes Björnisen johtama nelosketju. Björninen, Saku Mäenalanen ja Marko Anttila ovat saaneet jatkuvasti painopisteen vastustajan päätyyn.

– He pystyvät dominoimaan fyysisellä otteella ja saamaan sitä kautta hyökkäysalueen hyökkäyspeliä aikaiseksi. Sitten on ketjuja, joista tuota pikkuisen puuttuu. Sitä kautta sitä laajuutta ei oikein ole. Nyt ollaan valintojen äärellä, Kapanen miettii, jatkaen Björnisen ketjun lenkeistä:

– Joudutaanko heitä nyt jakamaan muihin ketjuihin vai löytyykö niistä kolmesta muusta ketjusta voimaa pienten muutosten kera. Pitäisikö esimerkiksi Ruotsalainen laittaa Petri Kontiolan ja Iiro Pakarisen rinnalle? Vai löytyisikö sopivin paikka Anton Lundellin ja Jere Sallisen viereltä? En tiedä.

– Tällä hetkellä on hyvä, ettei itse valmenna. Helppo kommentoida ulkopuolelta ja sanoa, että ehkä on muutosten aika, Kapanen hymähtää.

– Mutta mielenkiinnolla odotetaan, että mitä valmennus ja johtoryhmä päättää.

Samalla oma kysymys liittyy siihen, että tuodaanko tähän mennessä kokoonpanon ulkopuolelle jääneitä pelaajia mukaan MM-karkeloihin.

– Onko esimerkiksi Niko Ojamäki sellainen, joka voitaisiin nostaa? Se on yksi kysymys. Hän toisi suoraviivaisuutta ja fyysisyyttä mukanaan. Mutta kenen paikalle? Olisiko Axel Rindellistä apua esimerkiksi ylivoimaan – toiseen ketjuun. Nämä ovat niitä spekulaatioita, mitä voi heittää ilmoille, Kapanen luettelee.

– Yhden pelin perusteella ei kannata kuitenkaan liian pitkiä johtopäätöksiä tehdä. Pitää huomioida, että mikä se turnaussuunnitelma on – miten siinä edetään. Onko liian radikaalia lähteä vaihtamaan kokoonpanossa miehiä vai onko suunnitelma ollut se, että joihinkin peleihin tuodaan tuoreita miehiä mukaan ja katsotaan, että miten ne istuvat, Kapanen pyörittelee.

Leijonien turnaus jatkuu tiistaina, jolloin iltaottelussa vastaan asettuu Norja.