Mainos

Älä rakenna lapselle giljotiinia – turvallisen koulumatkan resepti on yksinkertainen

4:59
Suojatie ei ole aina nimensä veroinen paikka

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka perjantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi.

Kysymys: Miten vanhempana voi vaikuttaa lapsensa koulumatkan turvallisuuteen? Miten autoilijoiden tulisi toimia pienten koululaisten turvallisuuden takaamiseksi?

Vastaus: Turvallinen koulumatka ei ole rakettitiedettä vaan suunnittelua, opettelua, riskien tunnistamista ja niihin varautumista. Aikuisen vastuu on suuri – sekä vanhemman että ajoneuvon kuljettajan rooleissa.

Jo asuinpaikkaa valittaessa kannattaa mahdollisen tulevan koulureitin turvallisuuteen oikeasti kiinnittää huomiota – siis monesti jo vuosia ennen koulun aloitusta. Olennaista on, onko käytössä jalkakäytäviä tai pyöräteitä vai joutuuko lapsi kulkemaan ajoradan reunassa, pientareella.

Myös tienylityspaikkojen määrä ja liikenteen vilkkaus ovat keskeisiä elementtejä.

VIDEO: Testasimme, miten helsinkiläisautoilijat antavat tietä suojatielle astumassa olevalle lapselle.

Suunnittelua ja opettelua

Lähempänä koulunaloitusta on erittäin tärkeää vielä suunnitella lopullinen reitti ajan kanssa, ajatuksella.

Tienylitykset tulisi miettiä niin, että reitillä olisi mahdollisimman paljon liikennevaloja tai yli- ja alikulkuja – siis siitäkin huolimatta, että matkasta tulisi näin hieman pidempi. Jos lähimmässä risteyksessä ei ole liikennevaloja, seuraavassa kadunkulmassa sellaiset taas onneksi usein ovat.

Suunnittelun jälkeen reitti pitää opetella yhdessä lapsen kanssa. Lähestyvien ajoneuvojen nopeuksien ja etäisyyksien arviointi on todella hankalaa. Lapsi tarvitseekin konkreettisia ohjeita: ”Kun auto on tuon tolpan kohdalla, ei tien ylitykseen enää kannata lähteä.” Ohjeiden toimivuus käytännössä edellyttää tietenkin sitä, että ajoneuvojen kuljettajat noudattavat nopeusrajoituksia ja toimivat muutenkin ennakoitavasti.

Vanhemman tulee myös etukäteen miettiä mahdollisia vaaranpaikkoja reitiltä ja tuoda ne lapsen tietoisuuteen: Esimerkiksi tien ylittäminen muuttuu todella haasteelliseksi, jos tutut ja turvalliset liikennevalot ovatkin jonain päivänä – syystä tai toisesta – pimeinä. Lapsella pitää olla selvä toimintamalli myös tällaisia tilanteita varten.

Liikennevalojen ollessa pois toiminnasta syntyy esimerkiksi helposti tilanne, jossa toinen ajoneuvo ohittaa epähuomiossa pysähtymättä suojatien eteen jo pysähtyneen auton.

Tilanteeseen liittyvät riskit on syytä käydä lapsen kanssa läpi: Vilkaisu suojatien eteen pysähtyneen auton taakse saattaa jonain päivänä pelastaa lapsen hengen – siis siitä huolimatta, että syyllinen yliajoon todennäköisesti olisi suojatien eteen pysähtyneen auton pysähtymättä ohittanut, takaa lähestyneen auton kuljettaja. Syyllisyys ei kuitenkaan ole lopputuloksen kannalta olennaista – vaan turvallisuus.

Toinen hyvin tyypillinen vaaratilanne on ihan tavallisen ajoradan, jossa on yksi kaista molempiin suuntiin, ylittäminen. Toisesta suunnasta lähestyvän auton kuljettajan antaessa kohteliaasti lapselle tietä, saattaa lapsen huomio kiinnittyä vain tietä antavaan ajoneuvoon. Tällöin on mahdollista, että hän unohtaa kokonaan vilkaista vastakkaiseen suuntaan – kohtalokkain seurauksin.

Onkin tärkeää, että myös vastakkaisesta suunnasta lähestyvän auton kuljettaja on tilanteen tasalla eikä esimerkiksi sähköposteihin tai somen syövereihin uppoutuneena.

Pelisäännöt kännykän käyttöön – myös lapselle

Hyvä yleisohje on, ettei kännykkää käytettäisi liikenteessä liikuttaessa ollenkaan. Realismia kuitenkin on, että puhelin on nykyisin mukana lasten arjessa – myös liikenteessä.

Lapselle tulisi painottaa, ettei kännykkää tarvitse kaivaa esiin samalla hetkellä, kun se alkaa soida – varsinkaan, jos samaan aikaan on ylittämässä tietä, valmistautumassa tien ylitykseen tai ajamassa polkupyörällä.

Lapsen tulisi etsiä turvallinen paikka, jossa puheluun voi vastata tai soittaa takaisin, jos se ylipäänsä on tarpeellista ennen kotiin pääsyä. Puhelimen käytön liikenteessä tulisi siis aina tapahtua paikallaan oltaessa, turvallisessa paikassa.

Vanhemman tehtävä on sopia lasten kanssa myös kännykänkäytön pelisäännöt liikenteeseen. Erityisen tärkeää on, että aikuiset eivät unohda omaa esimerkkiään. Miksi lapsi ei käyttäisi kännykkää koulumatkallaan, jos näkee vanhempienkin ajavan autoa puhelin kädessään?

Pieni koko on haaste sekä lapselle että ajoneuvon kuljettajalle

Pienelle koululaiselle vilkkaasti liikennöidyn tien ylittäminen saattaa olla todella hankalaa: Lapsi havainnoi tilanteita huomattavasti aikuista alempaa, jolloin esimerkiksi pysäköidyt autot muodostavat heille näkemäesteitä siinä, missä aikuinen näkee niiden yli.

Toisaalta sama ongelma on käsillä myös käänteisesti: Pieni lapsi jää lähestyvän ajoneuvon kuljettajan silmissä katveeseen sellaisissa paikoissa, joissa kävelevä aikuinen tulisi havaittua ongelmitta.

Arvaamattomuus on riski

Myös lapsen käyttäytyminen voi olla hyvin arvaamatonta: Omissa ajatuksissaan kävelevä lapsi saattaa rynnätä yllättäen tien toiselle puolelle nähdessään siellä kaverin tai vaikkapa mielikuvitusperhosen.

Vastaavasti jalkakäytävällä tai tien pientareella kävelevä lapsi saattaa syöksyä ajoradalle nähdessään sen pinnassa jotain kiinnostavaa tai tuulen tempaistessa lippalakin hänen päästään - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Lapseen tuleekin suhtautua liikkuvana varoitusmerkkinä, jonka kohdalla on aina hiljennettävä vauhtia ja varauduttava yllätyksiin.

Älä rakenna giljotiinia

On tärkeää, että autoilijat noudattavat nopeusrajoituksia ja sääntöjä.

Suojatielle pyrkivälle lapselle on annettava esteetön kulku. Se, miten asia hoidetaan, ei ole kuitenkaan yhdentekevää.

Valitettava tosiasia on, että lähes päivittäin näkee tilanteita, joissa suojatien eteen pysähtynyt auto ohitetaan pysähtymättä. Tämä on käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta piittaamattomuutta. Jo suojatietä ensimmäisenä lähestyvä auto voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, ettei tällaista giljotiinia synny.

Autoilijan tulisi pyrkiä tekemään havainnot mahdollisimman ajoissa. Kun suojatietä ensimmäisenä lähestyvän auton kuljettaja huomaa, että suojatielle on pyrkimässä joku (on se sitten lapsi tai aikuinen), hänen tulisi hiljentää saman tien nopeuttaan tuntuvasti – siis jo kymmeniä metrejä ennen suojatietä. Mikäli hiljentäminen ei tunnu riittävän turvallisen tienylityksen takaamiseksi, on pysähdyttävä hyvissä ajoin eli vähintään noin 20 metriä ennen suojatietä.

Kun ensimmäinen auto toimii näin, takaa, viereistä kaistaa lähestyvä pystyy havainnoimaan ajoissa suojatielle ilman, että ensin tilanteeseen tullut auto peittäisi näkyvyyttä sinne. Näin tilanne purkautuu turvallisesti ja usein jopa niin, ettei kummankaan ajoneuvon kuljettaja joudu edes pysähtymään. Liikenne siis soljuu tasaisemmin ja turvallisemmin.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja