Mainos

Lapset eivät ole tervetulleita Amandan kotiin – kirjoitus jakaa mielipiteitä: "En vain halua heitä sinne"

Amanda ei tahdo ystäviensä lapsia asuntoonsa. – Perimmäinen totuus on: lapset eivät mahdu, hän kuvailee tekstissään.

"Anteeksi, mutta lapsesi eivät ole tervetulleita kotiini".

Näin kirjoittaa Amanda Blum Good Housekeeping -lehdessä. Tekstinsä aluksi hän tunnustaa, että tuntee itsensä törkimykseksi Facebook-tapahtumansa vuoksi: Blum aikoo julkaista juhlakutsun, joka on vain aikuisille.

– Minulla on kriisi, koska aion julkaista Facebook-kutsun, ja kriisi roikkuu kiinni eräässä lauseessa: vain aikuisia, kiitos.

Blum järjestää brunssia talossaan, jota kuvaa paitsi pieneksi, teräväkulmaiseksi ja tavarantäyteiseksi, myös yhden innokkaan dobermannin asuintilaksi.

– Perimmäinen totuus on: lapset eivät mahdu, hän kertoo.

Blum on hionut lapsikieltoaan 20 vuotta katsellessaan samalla, miten hänen lähipiirinsä hankkii jälkikasvua. Samalla yhteisten illanviettojen luonne muuttui.

– Lapset ilmestyivät, kun menimme ottamaan manikyyrin tai päivälliselle, ja he tekivät aikuisten keskustelun mahdottomaksi. Oletetut kahden hengen tyttöjen illat muuttuivat yllättäen kahden ja puolen hengen illallisiksi. Minusta tuli paheksuttavan erinomainen kolmas pyörä pikkulapselle. Silloin opin, että se (ettei halua lapsia mukaan) täytyy sanoa. Ja niin, lievän ahdistuksen ja katumuksen kera, teen niin. Koska olen mäntti.

Blum kuitenkin kertoo uskovansa vakaasti siihen, että hän saa päättää omasta asunnostaan. Hän myöntää myös, että vaikka lasten porttikiellolle hänen kotiinsa on periaatteessa useita syitä, rehellinen syy johtaisi luultavasti tuomitseviin katseisiin.

– En vain halua heitä sinne, Blum tunnustaa.

– Pidän enemmän keskusteluista aikuisten kanssa – vaikka olen valmis myöntämään, että vitsit siirtyvät rutiininomaisesti keskenkasvuiselle tasolle. Pidän enemmän aikuisten ruoista, ja aikuisten juomista, ja aikuisten käytöksestä. Ja vaikka ystäväni vannovat lastensa sopivan hienosti yhteen edellä mainittujen kanssa, minulle se ei sovi.  

Blum muistaa edelleen uuden vuoden juhlat, joihin ystävä toi 15-vuotiaan poikansa. Blumin mukaan keskustelu aikuismaisista aiheista kuoli pian, ja ilta päättyi nuoren tanssinäytökseen.

– Siinä se tarina. Lapset imevät hapen huoneesta, hän kuvaa.

– Vaikka vitsailen siitä, että olen itsekäs, koska juuri siltä minusta tuntuu joka kerta, kun minun täytyy kertoa ikäpolitiikka täällä, totuus on, ettei oloani saisi tehdä sellaiseksi ja olen kohtuullisen katkera koko asian vuoksi. Oletan, että vierailut ystävieni kotiin sisältävät heidän lapsensa. Mukautan kielenkäyttöni ja käytökseni asianmukaisiksi.

Blum haluaa kunnioittaa ystäviensä kotia yrittämällä. Muualla kuin lapsellisten ihmisten kodissa säännöt ovat kuitenkin erilaiset.

– Kotini ei ole epäoikeudenmukaisuuden luola, en vain nauti lapsista. Jotkut ihmiset eivät pidä korianterista. Jotkut ihmiset eivät pidä koirista, mutten ole kertaakaan sanonut ”voi, mutta kyllä sinä rakastaisit minun koiraani”.

Blum ymmärtää, että lapset ovat perheen silmäteriä, mutta oletus siitä, että kaikki nauttivat heidän seurastaan, ärsyttää häntä.

– Eli kerratakseni: kyseessä on minun taloni. Lapsesi eivät ole tervetulleita sinne. Koska se on minun taloni. Kerron, jos tämä joskus muuttuu, mutta kun etenemme, antakaa minun tehdä tästä oletustila. Kenenkään meistä ei pitäisi joutua oikeuttamaan elämänvalintojaan tai autonomiaansa muille. Ja kyllä, olen mäntti.


***

15:05

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.