Studio55.fissä seurataan kevään ajan yhteensä kymmenen yli viisikymppisen laihdutusurakkaa. Mauri Mäkinen kertoo nyt päiväkirjassaan kokemuksiaan ensimmäiseltä painonpudotuskuukaudelta.
Olen 62-vuotias paljasjalkainen tamperelainen, eläkkeellä oleva konevuokraaja. Olen naimisissa ja aikuisen tyttären ja pojan isä,sekä neljän pojanpojan Pappa.
Olin niin täpinöissäni, kun sain kuulla, että pääsin tähän testiryhmään, ja ehkä aloitin ylimääräisellä säpinällä kuntoilun ja ruokailun tarkkailun, enkä ehtinyt syventämään itselleni, miten tässä oikeasti pitäisi edetä.
Aloitin tänä vuonna kuntoilun taas kerran uudestaan pvm. 10.01 vain parin kuukauden tauon jälkeen. Tuohon aikaan löytyi myös uudestaan Keventäjät. Olin aiemmin lukenut palstoja ja seurannut Studio55.fi-ohjelmia. Sitten alkoi myös pikaisekseksi arvioitu keittiöremonttimme, joka hiukkasen turposi, siis ajallisesti.
Minun strategiset mittani tuolloin tammikuun alkupuolella olivat: paino 106 kg, vyötärön ympärys 113 cm. Ja kun huomioi, että pituuteni on 178 cm, on pakko todeta lääkärini sanoin, "Sinä olet vakavasti ylipainoinen"! Painoindeksi oli muistaakseni 32,2.
Kuntoilu:
Tammikuun 10. päivän jälkeen ja 26.3. mennessä on liikuntaa kertynyt yllättävän paljon, eli 104 kertaa ja 109 tuntia. Enemmistönä alussa uintia ja lumityötä lumikolalla. Helmikuun puolivälistä tuli mukaan kävelylenkit ja pikkuhiljaa mittaa lisää 5–10 km ja pari kertaa viikossa. Uinti on jatkunut koko ajan 3–4 kertaa viikossa 1 500 m tai 1 tunti rintauintia kerralla.
Kovempien pakkasten ja lumisateiden aikaan on jumppapallo ollut oivallinen hikiliikuntalaite. Gymsticin DVD-esitys kestää 38 min, ja siitä saa tosi hyvän lähdön päivälle. Ensin 6 min lämmittely ja sitten 26 min jumppa ja päälle vielä 6 min venyttely. Sopii varmasti kenelle vaan.
Viikkojen 8–13 tilastoa, tai pylväikköä katsoessani näyttää aika sekavalta tuo jakso. Kuitenkin 16 kpl yli 1 000 kcal suoritusta, ja mahtui siihen yksi antibioottikuurikin, jolloin en tietysti kuntoillut.
Ruokailu- kirjaamiset:
Aluksi ylimääräistä harmia tuli ruokaaineiden kirjaamisesta! Odotin että kaikki on mahdollista kirjata, juurikin niin täydellisesti, että varmasti on kalorit kohdallaan. Heti ekana viikonloppuna alkoi säätäminen, kun vaimo teki jonkun taivaallisen lounaan, enkä löytänyt niitä ruoka-aineita päiväkirjasta.
Täytin sunnuntain päiväkirjaa varmasti 3 tuntia. Etsien oikeita ruoka-aineita ja niiden koostumuksia, rasvat, suolat, kuidut, yms. saamatta oikeesti mitään tolkkua siihen. Lopulta valitsin listalta jonkun sinnepäin ruokalajin.
Pian huomasin, ettei varmasti ole tarkoitettukaan pilkuntarkasti kaikkea kirjata? Kaiketi sinne päin kirjaus riittää? Nyt olen ehkä sinut päiväkirjankin kanssa.
Numerot ennen–nyt:
Aluksi siis: 106 kg ja nyt 26.03. 98 kg, enkä ole mielestäni vielä oikein onnistunut ruokailussani.
Vyötärö oli 113 cm ja nyt 109 cm. Kertovat kaiketi mistä sitä rasvaa se 7–8 kg on lähtenyt.
Paino heittelee kuitenkin tosi paljon, ja ihmettelenkin sellaista, kun nukkumaan mennessäni käväisin vaakassa oli paino tasan 101,0 kg. Aamulla noustessani vaaka näytti 99,1 kg?
Voiko yön aikana hävitä 2 kg nestettä, vai?
Harrastuksestani hiukan:
Olen kiertänyt Tukholman Maratonin 7 kertaa viimeisen 13 vuoden aikana, ja lisäksi 2 kertaa olen keskeyttänyt puoleen väliin.
Jäätyäni nyt vuodenvaihteessa eläkkeelle ajattelin, että on ehkä mahdollista treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että pystyn vielä kerran tuostakin selviytymään. Moni kysyy "miksi ihmeessä?" Ihmettelin sitä ensimmäisen Maratonini jälkeen itsekin ja olin varma, ettei toista kertaa koskaan tule. Kuukausi ekan juoksun jälkeen kuitenkin löysin itseni kaverin kanssa lenkiltä, ja meno oli todella maukasta! Niin se vaan koukuttaa sekin. Juoksuni jouduin lopettamaan 2006, kun sairastelin pitkään.
Olkapäästäni oli jänteitä poikki ja repeytyneenä, joten kärsin kovasta leposärystä, enkä saanut kunnolla nukuttua. Olkapää leikattiin syksyllä 2006, ja sen jälkeen olen saanut nukuttua. Sairastelut ei kuitenkaan jääneet siihen, sillä tulehdusarvot nousivat muutamaan kertaan CRP yli 300, ja olin 3 kertaa sairaalassa tutkittavana. Mitään aiheuttajaa ei kuitenkaan koskaan löytynyt, ja nyt uskon olevani taas kunnossa, kun aikaa on kulunut tuosta jo yli kaksi vuotta.
Tänään en ole vielä sellaisessa kunnossa, että pystyisin juoksemaan edes kunnolla 10 km lenkkiä, mutta koko ajan on askel keventynyt, ja mieli lenkille tekee säästä riippumatta. Mikäli en pysty koko maratonia juoksemaan tänä kesänä, niin puolikkaan kuitenkin. Jatketaan kuntoilua sitten seuraavaan kesään ja yritetään taas uudestaan.
Sairastan astmaa: siksi pitkäkestoinen liikunta on ikäänkuin hyvä väline, jolla saan volyymia hengityselimiini.
Haluan jatkaa hölkkäharrastustani niin kauan, kun vaan jalat kestää. Keventäjien jäsenyyskin tuntuu nyt lähes yhtä tärkeältä. Kiintoisaa kevättä kaikille.
T: Mauri Mäkinen
Lue myös Maurin aiempia kertomuksia laihduttamisesta:
105-kiloinen Mauri: Sketsihahmo Hieno Åhlgreenin menetelmä ei tehonnut