Kylpytynnyri rantakallion kainaloon ja torpan pihapiiriin

Pioni 11.6.2006MTV3/FCC

Julkaistu 09.06.2006 08:50(Päivitetty 15.08.2007 12:48)

lmojen viiletessä on ylellistä loikoilla mökillä tai omalla kotipihalla lämpimässä kylpytynnyrissä! Kyseessä ei ole lapsille tarkoitettu pieni allas, vaan ihan aikuisten mentävä tynnyri. Tilavaan paljuun voi kutsua kaveritkin kylpemään. Tynnyreitä on tarjolla varustettuina erilaisin laittein, jotka tarkkailevat niin veden lämpötilaa kuin puhtauttakin. Laitteet takaavat, että kylpemisen laatu pysyy tasaisen nautittavana.

Asennamme kaksi tynnyriä kahteen erilaiseen paikkaan. Toisen paljun kokoamme näköalapaikalle merenrannalla sijaitsevan, kallioisen rinteen kainaloon ja toisen vanhan torpan pihapiiriin rakennettavalle terassille. Kalliorinteeseen laitettavan kylpytynnyrin ympäristöä maisemoidaan hiukan ja istutetaan sinne sopivia kasveja. Terassille puolestaan tehdään muun muassa aita vanhoista heinäseipäistä.

Tynnyri merinäköalalla

Vaikka kallioisessa paikassa ollaankin, puulämmitteiselle tynnyrille on valmisteltava tasan vaakasuorassa oleva alusta. Pohjalle laitetaan vaikkapa sepelistä noin 30 cm vahvuinen peti, jonka päälle asetellaan sopiviin paikkoihin betonilaatat tynnyrin pohjassa olevien jalasten perustaksi. Tämä tynnyrihän tulee vain kesäkäyttöön, joten routimista ei tarvitse ottaa huomioon, vaikka asentaisi sen syvämultaiseenkin puutarhaan. Isojen graniittilohkareiden reunustama kallion kainalo suojaa mukavasti niin tuulilta kuin tungettelevilta katseiltakin peittämättä upeaa näköalaa. Kivisyyttä pehmentävät sekä monivuotiset istutukset että ruukkukasvit.

Koska kalliorinne viettää paikoin jyrkästikin, tynnyrin ympärillä olevat, istutuspaikoiksi ajatellut kolot ja syvennykset on ensin tukittava ja muotoiltava siten, että multa ei pääse valumaan pois. Tähän käytetään sopivan kokoisia ja muotoisia kiviä. Kuopat täytetään kasvualustalla ja istutetaan sinne havuja.

Havujen lisäksi tynnyrin ympäristöön tullaan istuttamaan imukärhövilliviiniä ja kesäkukkia. Ruukkuun istutettava intiaaniminttu pehmentää vaikutelmaa, samoin kuin pitkiä versoja tekevä maahumala (Glechoma hederacea.). Pirteän pehmeä mesiheinä (Holcus mallis) on hauska valopilkku istutusalueisiin, samoin heliotrooppi (Heliotropium arborescens) ja useimmiten erityisesti amppeleihin käytettävä, mahtava lumihiutale (Sutera cordata). Loistoa istutusryhmään tuo vaaleanpunainen marketta (Argyranthemun frutescens).

Havut istutetaan samaan syvyyteen, missä ne ovat olleet astiassa. Jos taimi tulee tarhalta verkossa, se asetetaan varovasti kuoppaan ja avataan verkko vasta sitten sillä tavalla, ettei paakku hajoa.

Ruukkuvalikoimaan kuuluu tällä kertaa myös betonivalusta tehtyjä ruukkuja, joista yksi on päällystetty kauniilla, kirjavalla lasimurskalla. Betoniruukut sopivat hyvin esimerkiksi havujen läheisyyteen. Tilanjakajaksi pystytään pieni pajuritilä, johon voi mainiosti laittaa jotain pientä yksivuotista köynnöstä.

Toinen tynnyri on sähkökäyttöinen ja sopii ympärivuotiseenkin käyttöön. Lisälaitteiden avulla voidaan tarkkailla sekä veden lämpötilaa että sen laatua, jonka yllä pitämiseen tarvitaan myös joitain kemikaaleja. Tynnyri sijoitetaan vanhan torpan pihapiiriin, joka asettaakin aivan erilaiset haasteet tynnyrin sulauttamiseksi ympäristöönsä – onhan kyseessä hyvinkin uudenlainen esine vanhassa miljöössä.

Asukkaiden toiveena on myös uusi terassi, joten ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena. Koska terassista tulisi aika suuri, kokonaisuutta kevennetään tekemällä se kahteen tasoon: kookas ylätaso on hallitseva ja alataso sijoitetaan muutaman askelman verran sitä alemmas. Paikalla muinoin kasvaneesta jalavasta on noussut vahvoja juuriversoja, joita varten ylätason keskelle sahataan kaarevareunainen aukko.

Piristykseksi terassille sijoitetaan vanhat, isot, kuparista valmistetut istutusaltaat, joihin laitetaan sekä perennoja että kesäkukkia. Osa ylätasosta on peräti metrin korkeudella pihamaasta, joten siihen rakennetaan aita heinäseipäistä. Mätänemisen estämiseksi niitä ei isketä aivan maahan, vaan ne kiinnitetään ruuveilla terassin rakenteisiin.

Seipäiden tyvelle istutetaan tontilta siirrettyjen humalien taimia. Humala lähtee yleensä kasvamaan helposti ja kohoaa hyvin nopeasti. Se alkaa kasvunsa joka kevät uudelleen tyvestä; liian aurinkoiseen paikkaan sitä ei kannata yrittää. Suoraa auringonpaistetta humala suorastaan inhoaa.

Jotta säästyttäisiin rikkakasvien kitkemiseltä, jonkinlainen kate on suositeltavaa. Kate voi olla kuorikate, mutta saatavilla on nykyään myös erityistä multaseosta samaan tarkoitukseen. Sen vaikutus perustuu siihen, että sen johtoluku on korkea, jolloin rikkakasvit eivät pääse itämään. Seoksessa on myös ajan mittaan liukenevia lannoitteita. Multaa levitetään heti alkukesästä noin viiden sentin kerros. Ennen levittämistä alusta on hyvä saada mahdollisimman puhtaaksi rikkakasveista. Monivuotisille kasveille sitä ei kannata levittää enää heinäkuun alun jälkeen.

Ihastuttaviin takorauta-amppeleihin istutetaan varjossa viihtyviä verenpisaroita ja yhteen istutusaltaaseen enkelipelargonioita. Pelargonioitahan on tänä päivänä saatavissa hyvin monenlaisia ja tämä on yksi söpöimmistä. Ne ovat helppoja hoitaa, mutta runsaan, koko kauden kestävän kukinnan varmistamiseksi niitä tulee lannoittaa säännöllisesti ja huolehtia riittävästä kastelusta.

Kahteen muuhun istutusaltaaseen istutetaan päivänliljoja (Hemerocallis Hybr.) ja saksankurjenmiekkoja (Iris germanica). Täydennys löytyy pihapiirin kasvipankista. Kasvustot ovat runsaat, joten ne jaetaan astioihin sopiviksi. Syksyllä taimet otetaan astioista ja istutetaan avomaalle talvehtimaan. Verbenat istutetaan mataliin, maljamaisiin ruukkuihin, jotka asetellaan sammaloituneiden kivien lomaan.