Kylpyhuoneremontti osa 3

Varsinaiset remonttityöt alkoivat seinien piikkaamisella. Vanhat laatat hakattiin irti. Lattiakaivo oli päätetty vaihtaa jo etukäteen, ja kuntotarkastuksen yhteydessä todettiin, että sen ympäristössä oli kosteutta. Kun kaivo sitten irrotettiin, paljastui kuinka huonossa kunnossa lattiaputket todella olivat. Isännöitsijän päätöksellä ne sitten uusittiin samassa yhteydessä.

Asbestia ei onneksi löytynyt - sehän on vaarana tämän ikäisissä kylpyhuoneissa.

Keittiön ja kylpyhuoneen väliseen seinään asukas halusi lasitiilellä peitettävän aukon. Siispä siihenkin piikattiin sopivan kokoinen aukko ja näin kylpyhuoneeseen pääsee luonnonvaloa keittiön kautta. Aukko tehtiin vain seinän yläosaan - kyllä sen olisi voinut tehdä lattiaankin saakka ulottuvaksi, mutta ehkäpä joku haluaa joskus ottaa seinän alaosan muuhun käyttöön? Tällä tavalla siihen jäi mahdollisuus sijoittaa esimerkiksi työtaso.

Sähkölämmityksen asennus

Kylpyhuoneeseen asennettiin sähköinen lattialämmitys. Vastusverkko kiinnitettiin sopivalla jaolla verkkoon ja kokonaisuus peitettiin tasoitteella. Vastusputken sijoittelussa on mietittävä paria asiaa.

Ensinnäkin lattiakaivokysymys: kosteusturvan kannalta olisi paras vetää kaapeli mahdollisimman lähelle kaivoa - sehän on koko tilan kriittisin kohta, ja näin kaapeli kuivaisi sitä mahdollisimman tehokkaasti. Tässä on kuitenkin se riski, että mikäli kaivoa ei todella käytetä säännöllisesti se kuivuu liikaa - ja alkaa haista.

Tätä suihkua käytetään päivittäin, joten kaapeli päätettiin sijoittaa suhteellisen lähelle kaivoa.

Toinen asia on kaapelin kiinnittäminen nippusiteillä verkkoon. Teetpä tämän itse tai annat remonttimiesten tehdä, pidä huoli siitä, että kiinnityksiä tulee riittävän tiheästi: puolen metrin välein. Tämä on aikaa vievää puuhaa, joten sähkömies mielellään siitä tinkii - mutta liian harvojen kiinnitysten seurauksena vastusputket saattavat valun aikana liikkua, pahimmassa tapauksessa joutua päällekkäin ja palaa poikki. Erityisen suuri tämä vaara on uudisrakentamisessa, jossa valumassa ajetaan pumppuautosta kovalla paineella.

Nippusiteiden pystyyn jääneet irtopäät on katkaistava sivuleikkurilla - sänki voi näyttää hyvältä Remontti-Reiskan leuassa mutta valmiiksi valetusta lattiasta törröttäessään se ei taatusti miellytä ketään

Lattialämmityksen säätöyksikköön älä koske, ellet ole alan valtuutettu ammattimies. Vetoja varten voit kyllä ajaa seinään roilon valmiiksi; täällä se tehtiin ovenpuitteen viereen. Työnsä tehtyään sähkömies täyttää mittauspöytäkirjan ja antaa siitä asiakkaalle kopion, joka on pantava talteen.

Ja vasta sitten päästiin valamaan tasoite lämmityskaapelin päälle. Reiska käytti tähän ihan perusaineita ja perustyökaluja; pitkää liippiä, jonka avulla kaadot syntyivät parhaiten.

Käytä sertifioitua tekijää

Vedeneristystyö on paras jättää ammatti-ihmisen tehtäväksi. Se näyttää niin kovin yksinkertaiselta - ja on kaukana siitä: aineiden on sovittava keskenään yhteen, menetelmien ja työvälineiden on sovittava aineille. Vain opin käynyt asentaja hallitsee tämän kokonaisuuden kunnolla.

VTT:n vetämänä aineita ja tekijöitä on tutkittu ja sertifioitu jo muutaman vuoden ajan. Koulutusta järjestetään jatkuvasti ympäri maata ja osaajista löytyy tietoa esimerkiksi VTT:n nettisivuilta. Reiskan kaveriksi tuli tuhannes sertifioitu asentaja: Irene Paavilainen suoritti tutkintonsa viime vuonna.

"Henkilökohtainen sertifikaattihan hankitaan kolmessa vaiheessa: ensin ollaan kurssilla, sitten suoritetaan kirjallinen koe ja lopuksi on näyttökoe oikeassa kohteessa. Sen jälkeen voi sitten hakea tätä sertifiointia."

Tähän velvollisuudet eivät suinkaan lopu. Kentälle siirryttyään sertifioidun asentajan on raportoitava jatkossakin VTT:lle.

"Erilliset raportointilomakkeet lähetetään VTT:lle mieluiten työnjohtajan allekirjoittamina. Esimerkiksi ainepaksuuksia on syytä mittailla vaikkapa isännöitsijän kanssa."

Sertifikaatti on voimassa kaksi vuotta. Sen jälkeen pitää käydä suorittamassa uusinta.

Ja niinpä Reiska tällä kertaa pääasiassa ihaili sivusta toisen ammattilaisen toimintaa.

Ennen kun vedeneristystöitä päästään konkreettisesti tekemään kannattaa mitata rakenteiden kosteuspitoisuudet. Tämän valmistajan ohjeiden mukaan kosteuden pitää olla alle 85 %. Vanhaan siporex-seinään oli jo vedetty märkätilatasoite, joka tasoiteltiin kivellä.

Työskentelytilan lämpötilan on myöskin vastattava eristeen valmistajan ohjeita.

"Koska tämä on vanha kerrostalo ja alusta vanhaa siporexiä, laimennetaan eriste puhtaalla vedellä suhteessa 1:1 ja levitetään alustaan pyörivin liikkein pehmeällä harjalla. Näin saadaan hyvä pohja varsinaiselle vedeneristykselle.

Minulla on tapana aloittaa vedeneristystyö nurkista. Mittaan sinne ensin sopivat kankaat, ja sen jälkeen levitän vedeneristettä paksulti että saadaan kangas tarttuman siihen oikein hyvin.

Sisin nurkka laitetaan pensselillä, koska sillä saadaan massaa ihan nurkkaan asti. Sen jälkeen voidaan levittää vaikka telalla.

Kun nurkkanauha on paikallaan, sen päälle levitän vielä paksun kerroksen massaa, että se saadaan mahdollisimman tiiviiksi.

Täällä alusta on siporeksia eikä suinkaan ohutsaumakahia, niin kuin koko järjestelmän sertifiointi edellyttäisi. Siksi haluan varmistaa vesitiiveyden lisäämällä ainepaksuutta vahvikekankaalla myös seinien roiskevesialueella. Samoin kuin nurkissa myös täällä kankaan päälle levitetään massaa tarpeeksi paksusti, että valmistajan kalvopaksuusvaatimus täyttyy.

Ammeen viereenhän tulee suihkuseinämä, joten sen toisella puolella ei roiskevesialuetta enää ole, joten sinne ei vahvikekangasta käytetä. Telataan vain tuo massa siten, että saadaan aikaan riittävä ainevahvuus."

Tässä vaiheessa Irene käsitteli vain seinät. Lattiaan ei vedeneristystä kannata tehdä ennen kuin seinät on laatoitettu. Seinät on laatoitettava ennen lattiaa, ja se on työvaihe, jonka aikana lattian eristyskerros jokseenkin takuuvarmasti rikkontuisi.