Vauva syntyi, taapero häärää ja yhtäkkiä rakas oma koira vain ärsyttää. Äitiyden myötä koetut negatiiviset tunteet koiraa kohtaan ovat joillekin totista totta. Eläintenkouluttaja kertoo, mitä tehdä, jos lemmikki tuntuu vain ylimääräiseltä riesalta.
"Koira on ruvennut ärsyttämään minua vauvan syntymän jälkeen. En jaksaisi tuota koiraa enää yhtään."
"Itsellä oli vähän sama juttu, vaikka koirat oli omia ja rakkaita. Yhtäkkiä niiltä ei jaksanut sietää yhtään huonoa käytöstä."
"Itselläni tuli myös esikoisen syntymän jälkeen ärtymys koiraani kohtaan. Koira oli ollut todella rakas ennen sitä. Ärsytti, kun se kohelsi ja haukkui ja intoili vauvan lähellä."
"Meidän koirasta on paljon työtä, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että se oli rasite, kun lapset olivat pieniä."
Edelliset sitaatit on koottu Vauva-palstan keskusteluista täältä ja täältä.
Eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittanut Noora Tihtonen ei sinänsä ylläty kuullessaan, että oma koira voi herättää tuoreissa vanhemmissa – etenkin äidissä – ärsytystä.
Lue myös: Asiantuntijan vinkeillä koira voi hyvin lapsiperheessä – "Tämä pitää tehdä lapsille tosi selväksi"
Koira voi tuntua "liialta" vauva-arjessa
Tihtonen on itsekin äiti ja arvelee, että tunnetta voivat selittää jo pelkästään synnytyksen jälkeiset hormonit, vauva-ajan univaje, erityistarpeinen lapsi tai muuten kuormittava tilanne.
– Jos äiti ei saa tarpeeksi omaa aikaa tai unta, niin viikkoja tai kuukausia jatkuessaan se kyllä kärjistää tilanteita. Ihan kaikki muu tuntuu tarpeettomalta, häiritsevältä, turhalta ja ylimääräiseltä, Tihtonen sanoo.
– Voin hyvin kuvitella ja ymmärtää, että erityisesti jos koiran kanssa ei ole harrastussuhdetta, vaan se on niin sanotusti tavallinen kotikoira – käydään lenkillä ja siinä se –, se voi alkaa tuntua liialta. Voi tuntua, että se koira vain vie aikaa ja energiaa ja sotkee ja pyörii jaloissa, Tihtonen sanoo.
Valitettavasti negatiiviset tunteet koiraa kohtaan alkavat myös äkkiä heijastua omistajan ja koiran väliseen suhteeseen.
– Oma puoliso ehkä pystyy ymmärtämään, että nyt tuo kumppani on lujilla, mutta koira ei pysty ymmärtämään sitä samalla logiikalla.
Lue myös: Ethän toru lapsille murisevaa lemmikkiä? Eläintenkouluttaja kannustaa kehumaan – "Koira yrittää kertoa ahdistuksestaan"
"Silloin sieltä pitää jonkun päästä pois"
Tilanteen purkamiseen on kokeilemisen arvoisia keinoja. Koiran voi viedä vähäksi aikaa hoitoon tai kokeilla, löytyisikö lähipiiristä tai perheen ulkopuolelta hoitajaa, joka voisi säännöllisesti lenkittää koiraa.
– Jos ollaan neljän seinän sisällä ja on väsymystä ja stressiä, niin kaikki negatiiviset tunteet alkavat korostua. Silloin sieltä pitää jonkun päästä pois – äidin, isän tai koiran.
Kiristyneessä ilmapiirissä on myös tärkeää rakentaa mukavampia kokemuksia koiran kanssa. Tihtonen ehdottaa, että äidille varattaisiin vaikka kerran tai kaksi viikossa tunti tai edes vartti siihen, että hän tekee koiran kanssa jotakin mukavaa.
– Eli ihan varta vasten suunnitellaan kalenteriin niin sanottu harrastusaika. Mutta sen ei ole pakko olla varsinaista harrastusta. Ihan niin kuin parisuhdettakin huolletaan käymällä leffassa tai syömässä, niin myös suhdetta omaan koiraan pystyy hoitamaan, jos siihen on halua ja motivaatiota, Tihtonen kannustaa.
Joskus koirasta luopuminen siksi, ettei sille vain enää riitä aikaa ja jaksamista, voi olla oikea päätös.
– Jos oikeasti tuntuu, että koira suorastaan ärsyttää, herättää vihan tunteita ja vain vie vähää lapsenhoidolta jäävää energiaa, jokin ratkaisu pitää ehdottomasti löytää. On mielestäni täysin ymmärrettävää, että mikäli prioriteetit ja ajankäyttö lasten myötä muuttuvat, niin etsitään koiralle koti, jossa sille pystytään tarjoamaan sen tarvitsemat pitkät lenkit ja huomio.