Koirasta luopuva voi tuntea päätöksestään häpeää. Eläintenkouluttaja kehottaa olemaan itselle armollinen: jos vaikea tilanne jatkuu pitkään, kaikki keinot on kokeiltu tai omat voimavarat eivät vain riitä, lemmikistä luopuminen on usein paras päätös.
Kerroimme aiemmin Katista, joka joutui luopumaan koirastaan lapsensa vuoksi. Eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittanut Noora Tihtonen tietää, että päätös luopua koirasta aiheuttaa omistajissa usein nolostumisen, häpeän ja epäonnistumisen tunteita – "otimme koiran, mutta emme pärjänneetkään sen kanssa".
Tihtonen korostaa, että kukaan ulkopuolinen ei voi tuomita ratkaisua.
– Kukaan muu ei elä siinä tilanteessa. Se voi näyttäytyä ulkopuoliselle erilaisena ja mustavalkoisena, mutta todellisuudessa siellä on paljon harmaita alueita, Tihtonen sanoo.
– Ja kyllä siinä saa se perhe itsekin armahtaa itsensä. Pääasia on, että tietää itse tehneensä kaikkensa.
Kaikkensa tekeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aggressiivisesti käyttäytyvän koiran omistajat ovat yhteydessä ammattikouluttajaan ja varmistavat eläinlääkärissä, ettei taustalla ole mitään sairautta.
Ulkopuolisen vahvistuksen saamisen tilanteelle on monista helpottavaa.
– Kun minuun otetaan yhteyttä, moni ottaa ammattilaisen mielipiteen tilanteesta helpottuneena vastaan, oli se miten karu tahansa. Yleensä tuntuu helpottavalta kuulla, että tilanne todella on vakava ja että enää ei välttämättä ole kenenkään edun mukaista pitää koiraa samassa taloudessa koko ajan.
