San Franciscon BART-kaupunkijunat ovat olleet käytössä 50 vuotta. Nyt ne alkavat kuitenkin olla elinkaarensa päässä.
Kun Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitseva San Francisco halusi laajentaa julkisen liikenteen kapasiteettiaan, kaupunki ei halunnut tehdä kuten muut amerikkalaiskaupungit. Se ei halunnut taas yhtä raskaasta teräksestä tehtyä junaketjua, joka käyttäisi vanhanaikaista merkinantojärjestelmää.
Luodakseen jotain uutta San Francisco pestasi ilmailualan yrityksen kehittämään ja muotoilemaan tulevaisuuden junamallin, joka olisi koko USA:n julkisen liikenteen edelläkävijä.
Lopputuloksena syntyi BART eli Bay Area Rapid Transit -junajärjestelmä. San Franciscon lahden ympäri kulkeva juna oli futuristinen näky: se oli virtaviivainen, alumiinirakenteinen, täyssähköinen ja vieläpä isoilla ikkunoilla varustettu. BART oli myös huikean kallis: kuten Mercury News kirjoittaa, ensimmäiset 450 BART-vaunua maksoivat kaupungille 160 miljoonaa dollaria.
Lue myös: Japanin rautatieyhtiö haastettiin oikeuteen junan myöhästyttyä minuutilla – tällaiset olivat seuraukset veturinkuljettajalle: "Ei työtä, ei palkkaa"
Vaikka BART olikin monilla tavoin edelläkävijä, ja se onnistui suurissa tavoitteissaan hyvin, siitä ei silti tullut sitä pioneeria, jonka San Francisco toivoi sen olevan. Iso osa sen käyttämistä laitteista vanhentui nopeasti, minkä lisäksi BART-junat nojasivat ikivanhaan dos-käyttöjärjestelmään.
San Franciscon tarpeisiin junat ovat kuitenkin riittäneet 50 vuotta, mutta BART-järjestelmän elinkaari alkaa olla tiensä päässä.
Artikkeli jatkuu kuvan alla.
Ikivanhoja läppäreitä tarvitaan edelleen
Yksi iso syy junajärjestelmän korvaamisen tarpeelle on yksinkertaisti huollon vaikeus. Hyvin suuri osa sen osista, aina renkaista ylisuuriin ja kuperiin ikkunoihin, on tavaraa, jota ei enää valmisteta.
Mekaanikot ovat kammanneet lukuisia teollisuusvalmistajia läpi etsiessään sopivia osia ja muinaisia virtapiirejä, joilla BART-junat saataisiin takaisin raiteille. Usein etsintöjä joudutaan tekemään pelkän kuvan perusteella, sillä joillekin osille ei löydy edes nimeä. Korjaustöiden tekeminen saattaa myös vaatia omien työkalujen valmistamista, sillä sopivia välineitä ei löydy yhtään mistään.
Jopa vikojen diagnosointi on hankalaa. Kun BART-vaunuun tulee vika, mekaanikot avaavat reilut 20 vuotta vanhat kannettavat tietokoneensa, käynnistävät Windows 98:n ja ryhtyvät juttelemaan dos:n kautta junan kanssa.
Koska läppäritkin ovat ikivanhoja, mekaanikkojen tiloissa on usein pinoittain vanhoja kannettavia, joista mekaanikot kannibalisoivat käytössä olevien läppäreiden korjaamiseen tarvittavia osia.
On täysin ymmärrettävää, että San Francisco ei voi luottaa BART-junien jaksavan paljoa pidemmälle, saati sitten niitä huoltavien mekaanikkojen kykyyn improvisoida kekseliäitä ratkaisuja junien toimintakuntoon saamiseksi. Kaupunki onkin päättänyt korvata vanhan junajärjestelmänsä yhteensä 2,6 miljardia dollaria maksavalla junaryhmällä.