Kukaan ei käynyt katsomassa vauvaa sairaalassa viiteen kuukauteen – sairaanhoitaja adoptoi vieroitusoireista kärsineen lapsen
Sairaanhoitaja ihastui pieneen tyttövauvaan niin lujasti, että halusi adoptoida hänet. Puoli vuotta sitten hänen unelmistaan tuli virallista.Shutterstock
Julkaistu 06.04.2019 12:01
Jonna Kumpula
jonna.kumpula@mtv.fi
Sairaanhoitaja ihastui pieneen tyttövauvaan niin lujasti, että halusi adoptoida hänet. Puoli vuotta sitten hänen unelmistaan tuli totta, kertoo NZ Herald.
Johtava sairaanhoitaja Liz Smith oli matkalla hissiin työpaikallaan lastensairaalassa kaksi vuotta sitten, kun hän törmäsi näkyyn, jollaista ei ollut kohdannut aiemmin.
Aulassa istui sairaanhoitaja, joka syötti pienenpientä tyttövauvaa. Tytöllä oli kirkkaansiniset silmät, ja hänen otsallaan oli kihartuneena ruskea hiussuortuva.
– Kuka tämä enkeli on, Liz kysyi sairaanhoitajalta, joka kertoi lapsen nimeksi Gisele.
Lapsi kärsi vieroitusoireista ja painoi alle kilon
Liz ei ollut aiemmin nähnyt vauvaa, vaikka tämä oli ollut sairaalassa valtion holhouksessa jo viiden kuukauden ajan.
Sairaanhoitajalle selvisi myöhemmin, että lapsi oli syntynyt ennenaikaisesti toisessa sairaalassa muutamia kuukausia aiemmin.
Vauva oli ollut syntyessään vain noin kilon painoinen, sillä hänen biologinen äitinsä käytti raskausaikana kovia huumeita, kuten . .
Massachusettsin osavaltio otti Giselen huostaan kolmen kuukauden ikäisenä, ja hänet siirrettiin lastensairaalaan saamaan erikoissairaanhoitoa muun muassa keuhkojensa vuoksi. Newshubin mukaan lapsi myös oksenteli usein ja hänellä oli aluksi syöttöputki, jonka kautta häntä ruokittiin.
Kukaan ei käynyt katsomassa vauvaa hänen ensimmäisten elinkuukausiensa aikana sairaalassa – ei kukaan.
”Minusta tuntui, että minun tulisi rakastaa tätä lasta"
Kun Liz palasi töistä kotiin tuona päivänä, Gisele pyöri hänen mielessään koko illan. Lopulta nainen päätti, että hänestä tulee pienen Giselen äiti.
Liz oli itse menettänyt äitinsä ollessaan 19-vuotias. Hän ajatteli kunnioittavansa maksasyöpään kuollutta äitiään seuraamalla tämän epäitsekästä esimerkkiä.
– Äitini oli lastenhoitaja, joka laittoi kaikki muut aina etusijalle. Siksi halusin sairaanhoitajaksi.
Liz oli kuvitellut vuosikymmenten ajan menevänsä naimisiin ja perustavansa ison perheen – aivan kuten hänen äitinsä ja muut sisaruksensa. Niin ei koskaan tapahtunut – Liz ei mennyt naimisiin tai saanut biologisia lapsia.
Liz ei nimittäin voinut koskaan aloittaa hedelmöityshoitoja, sillä hänen sairausvakuutuksensa eivät kattaneet hoitoja, eikä hänellä myöskään ollut varaa niihin.
Vaikka hänen sisaruksensa ehdottivat adoptiota, Liz ei koskaan pitänyt sitä tai sijaisvanhemmuutta vaihtoehtoina.
– En olisi ikipäivänä uskonut, että äidiksi tuleminen voisi olla haastavaa, Liz sanoo.
Mutta sitten hän näki Giseleen, 45-vuotiaana.
– Jokin hänen silmiinpistävän sinisissä silmissään kiinnitti huomioni. Minusta tuntui, että minun tulisi rakastaa tätä lasta ja pitää hänet turvassa, Liz muistelee hänen ja vauvan ensikohtaamista.
Liz adoptoi narkomaanivanhempien tyttövauvan, joka oli otettu huostaan.Shutterstock
Liz laittoi pyörät pyörimään ja haki Giselen huoltajuutta. Hän kävi katsomassa tyttövauvaa päivittäin töidensä jälkeen istuskellen tytön sängyn vieressä ja jutellen tälle pehmeällä ja äidillisellä äänellään.
Kolme viikkoa myöhemmin Liz sai luvan ottaa Giselen kotiinsa sillä ehdolla, että lapsen ja tämän biologisten vanhempien yhteen saattamisen eteen tehdään kaikki mahdollinen.
Koska Liz tunsi tekevänsä oikein, hän suostui kaikkiin vaatimuksiin ja pakkasi Giselen ja vauvatarvikkeet autoonsa.
– Kun lähdin sairaalan parkkipaikalta, olin shokissa, sillä ymmärsin, että kaikki se todella tapahtui, Liz muistelee.
– Olin samaan aikaan innoissani ja hermostunut. Olin sitoutunut tähän lapseen, joka saattaisi olla osa elämääni koko loppuelämäni ajan, Liz kuvailee silloisia tuntemuksiaan.
Giselen biologisille vanhemmille annettiin mahdollisuus tavata tytärtään valvotusti viikoittain. Lopulta valtio kuitenkin päätti, että biologiset vanhemmat eivät pysty huolehtimaan tyttärestään.
Niinpä he menettivät huoltajuuden kokonaan, eikä heidän perhepiirissään ollut ketään, joka olisi voinut alkaa Giselen kasvattajaksi.
Lizille annettiinkin mahdollisuus adoptoida tyttövauva, mikä herätti Lizissä hyvin ristiriitaisia tunteita.
– Olin uutiset kuullessani surullinen: voittoni oli toisen menetys.
Koska Giselen biologinen äiti oli raskausaikana narkomaani, Giselen elämän alkutaival oli tavallista vaikeampi. Hän oppi kävelemään noin puolitoistavuotiaana ja samassa iässä hän alkoi tunnistaa useita sanoja.
Viime syksynä Lizin perheenjäsenet, kollegat ja ystävät kokoontuivat Massachusettsin oikeussaliin yhdessä Lizin kanssa. Lokakuun 18. päivä Lizin unelmasta tuli vihdoin virallisesti totta, sillä tuomari allekirjoitti asiakirjat, joiden mukaan Liz on nyt virallisesti Giselen äiti.
Gisele on nyt 2-vuotias elämäniloinen tyttö. Hän tarvitsee edelleen avukseen lisäsyöttöputkea, mutta siitäkin huolimatta hän on energinen pieni tyttö, joka rakastaa pizzaa ja laulamista.
Hänen uusin suosikkikappaleensa on You Are My Sunshine (suom. Mä päivänsäteen näin kerran pienen).
– Mietin joka kerta hänen laulaessaan sitä: ”Voi, kunpa vain tietäisit”, Liz kertoo onnellisena.
