"Kovin jäynä, jonka tiedän" – Pekka Jormakkaa vedätettiin NHL-juonella, johon Raimo Helminenkin saatiin mukaan

Kyseinen jäynätapaus johtaa juurensa kauteen 2009-10, jolloin Jormakka oli mukana jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Kanadassa.

– Tämä on kovin jäynä, minkä olen ikinä kuullut, että jollekin tehdään, Jormakka sanoo alkuun.

– Jääkiekkopiireissä on ollut aina vähän perinteenä se, että nuoria pelaajia jäynäytetään. Olin silloin jo vanha konna. Ilmoitin, että mää en mene noihin teidän jäyniin.

– Menimme Kanadaan ja meillä oli harjoitusottelu isäntämaata vastaan. Pelasin ihan hyvin ja pelin jälkeen tuli viesti jostain yhdysvaltalaisesta tai kanadalaisesta numerosta. Joku Florida Panthersin scoutti tai GM halusi nähdä. Ja hän kyseli, että lähtisinkö syömään. Olisin siinä vaiheessa, että ”ei helkkari, tämä on joku jätkien jäynä”. Mutta vähän jäi mietityttämään se. Hyvä kaverini Sami Vatanen oli jo niissä kuvioissa mukana ja näytin hänelle viestin, että mikä tämä on. Vatanen oli silleen, että ”ei, ei ne tuollaisia laita”. Ja että ”teksti on sekavaa, ei ne tuollaisia kirjoita”. Sanoin, että okei, en mene. 

– Sitten menin aamupalalle ja tuli uusi viesti. Siinä luki, että sama kaveri on tulossa katsomaan meidän aamujäitämme. Tuossa vaiheessa muut olivat kertoneet Vataselle, että tässä on koko joukkue mukana. Siinä vaiheessa hän oli, että ”joo, kyllä se varmaan… tottahan se on”. Sitten menimme jäille ja kiersimme kenttää ympäri. Sitten Raimo Helminen, kakkosvalmentaja, tuli ja kopautti minua polvisuojiin. Että ”Pekka hei, vedä hyvät treenit tänään. Sua on tultu katsomaan tuolta Floridasta. Tunnen sen, se on mun hyvä kaveri”. Ja että hän on tuolla ylärivillä. Sinne oli mennyt joku meidän fysioterapeuteista puku päällä. Se oli iso halli, niin enhän mää nähnyt, että kuka siellä oikeasti oli. Mietin, että ”no nyt, nyt on paikka iskeä!” Jormakka naurahtaa.

– Mietin, että totta se nyt on, jos Raipekin tulee sanomaan. Onhan se uskottava. Sitten menimme hotelille ja sitten soi se hotellin puhelin tai oliko se omani puhelimeni, en muista. Siellä oli joku kaveri, joka puhui erinomaista englantia. Joku vanha mies. Se oli meidän joukkueen käytössä ollut opas, jonka he olivat ottaneet tähän mukaan. Se sanoi, että lähdetään illalla syömään. Että laita puku päälle, mennään vähän hienompaan ravintolaan. Olin, että no joo, selvä peli. Olin siinä vaiheessa jo Floridan auringossa, pään sisälläni. Se meni niin pitkälle, että uskoin siihen ihan täysin. Menin vielä soittamaan porukoille, että menen tapaamaan Florida Panthersin johtoa.

– Sitten menin alakertaan puku päällä ja istuin aulassa. Siihen tuli meidän huoltajat sun muut kyselemään, että mihin sää olet oikein menossa. Sanoin, että Panthersin kanssa syömään, no big deal. He olivat, että jaa jaa. Sitten rupesin katsomaan kelloa, että se oli jo pari yli. Mietin, että mikä homma. Jos sovitaan aika, niin eihän tuollaiset äijät voi olla myöhässä. Tuli sellainen olo, että joku tässä haisee.

Sitten totuus paljastui.

– Näin kun koko joukkue tuli hotellin liukuportaita räkättäen alas. Olin siellä puku päällä ja mietin, että ”ei jumalauta, ne sai mut”. 

– Lähdin saman tien hissiin, vitutti niin paljon, Jormakka naurahtaa jälkikäteen. 

Jormakka antaa arvostusta sille, miten tuolloinen Nuorten Leijonien joukkue oli nähnyt vaivaa jäynän toteutukseen.

– Se oli kova. Siihen vaadittiin aikaa ja mietintää, että miten tuo Jormakka saadaan tähän.

– Kyllähän tuollainen voi olla jollekin kova paikka, mutta ei se mua painanut. Totta kai hävetti vähän, kun olin jo soittanut vanhemmille sun muuta, Jormakka naurahtaa.

Jormakkaa ei oltu varattu NHL:ään, minkä myötä hän ei ollut kokenut isompaa kiinnostusta rapakon takaa. Jormakkaa ei myöskään koskaan varattu NHL:ään.

Myöhemmin Jormakka on murtautunut muun muassa Leijonissa MM-kisatasolle.