Koulunkäyntikustannuksissa huimat erot

koululaiset-mielenosoituksessa

Investoinnit perusopetukseen kasvoivat näin 1,6 prosenttia eli pysyivät inflaation huomioonottaen suunnilleen vuoden 1997 tasolla. Lukiomenot nousivat 1998 vain 0,3 prosenttia, ammattillisen opetuksen 3 ja ammattikorkeakoulujen 2,4 prosenttia. Yksittäisissä kunnissa koulukulut saattoivat kuitenkin kasvaa jopa kolmanneksen tai neljänneksen verran. Harvaanasutussa Lapissa kouluvuoden keskihinta oli lähes 27 200 markkaa, kun päijäthämäläiset kävivät koulunsa keskimäärin 21 800 markalla. Kuntakohtaiset erot olivat huomattavasti suuremmat: Houtskarissa kulut olivat 53 600 markkaa yhtä oppilasta kohden, kun alle sadan kilometrin päässä yksikouluisessa Vahdon sisämaakunnassa selvittiin 15 600 markalla. Maaseutukuntien oppilaskohtaiset peruskoulumenot olivat Opetushallituksen tilaston mukaan keskimäärin 4100 markkaa kaupunkikuntia korkeammat.

Lappi ja saaristo erottuvat

Lapin ja saariston poikkeukselliset olosuhteet erottuvat tilastossa silloinkin, kun yhteissummasta erotetaan tarkasteltavaksi varsinainen opetus eli ennen kaikkea opettajien palkkakulut ilman tila-, hallinto-, koulukuljetus- ja majoituskuluja. Varsinaiset opetusmenot nousivat yli 20 000 markkaan vuodessa niin Dragsfjärdissä, Enontekiöllä, Hailuodossa, Inarissa, Iniössä, Kemiössä, Korppoossa, Muoniossa, Nauvossa, Pelkosenniemellä, Posiolla, Sallassa kuin Savukoskellakin. Samaan hintaluokkaan nousi muuten vain joitakin maaseutukuntia, esimerkiksi Ilomantsi, Kuivaniemi, Leivonmäki, Pertunmaa, Vehmersalmi ja Tuupovaara.

Tietotekniikkaa koulussa

Halvimmalla itse perusopetuksen järjestivät viime vuonna Vahdon lisäksi myös yksikouluiset Askainen ja Temmes, joissa menoerä oppilasta kohden oli 9000 ja 10 000 markan välillä. Yksi oppilaskohtaisiin menoihin vaikuttavista tekijöistä on erityisopetus. Erityisopetukseen siirrettiin tilaston mukaan vähiten oppilaita Keskipohjanmaalla, jossa heidän osuutensa oli 1,4 prosenttia. Uudellamaalla määrä oli yli kaksinkertainen eli 3,2 prosenttia.

Kouluruokaan ja muuhun oppilashuoltoon käytettiin joissakin kunnissa vain puolisentoista tuhatta markkaa eli kolmasosa kalliimmin ruokailevien koululaisten kuluista. Muutamassa kunnassa pelkät kuljetus- tai majoituskulut olivat yli seitsemäntuhatta markkaa eli lähes puolet varsinaisen opetuksen kuluista. Useissa syrjäkunnissa kulut kohosivat neljäntuhannen markan kieppeille, kun taas etenkin kaupungit saattoivat selvitä satasilla.
(STT)