Sote-uudistuksen jälkeen nuorista tulee kuntien päätöksenteon pääkohteita, kun sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy maakunnille ja sivistys- ja koulutusasioista tulee kuntien suurin työsarka.
Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto näkee tämän mahdollisuutena, puheenjohtaja Kimi Uosukainen sanoo.
Se tarkoittaa, että kunnilla vapautuu ainakin henkisiä voimavaroja pohtia nuorten aseman parantamista.
– Jokainen kunta voi pohtia, toimiiko se valtakunnallisen minimitason mukaan vai tekeekö se jotakin itse tämän lisäksi, Uosukainen sanoo.
Koska Suomessa joissakin kunnissa on pitkät välimatkat esimerkiksi kouluun, nuoret eivät ole tasavertaisessa asemassa keskenään, Uosukainen ja Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka sanovat.
Julkinen liikenne auttaisi asiaan, Kurikka näkee. Sen järjestämistä varten pitäisi saada valtiolta tukea.
Metsässä on oma tunnelmansa
Hanno Länsman, 14, ehtii katsoa kaksi anime-jaksoa koulumatkallaan taksissa. Hän asuu Inarin Angelissa, kymmeniä kilometrejä kuntakeskuksesta länteen. Koulumatka kestää viisikymmentä minuuttia suuntaansa.
Samassa taksissa Inarin kouluun matkustaa myös seiskaluokkalainen Heikki Mänty, 13. Hän kuluttaa aikansa kuuntelemalla musiikkia.
Tällaista on arki noin puolelle Inarin koulun oppilaista.
Pitkät matkat tarkoittavat, että harrastuksille ei välttämättä jää mahdollisuuksia. Länsman harrastaa poronhoitoa ja hiihtoa, mutta sanoo, että jos hän asuisi kylällä, hiihtoa voisi harrastaa useamminkin.
– Angelissa ei ole mitään tekemistä. Mutta metsässä on oma tunnelmansa. Itse nautin kovasti luonnosta, Länsman sanoo.
Yhdenvertaisuusasioita hän ei ole pohtinut; hän on tottunut arkeensa.