Myös Ruotsissa maan jääkiekkoliitto teki sunnuntaina lopullisen päätöksen kaikkien jääkiekkosarjojen päättämisestä koronavirusepidemian johdosta.
Miesten pääsarjassa SHLssä pudotuspelejä ei ehditty aloittaa, mutta runkosarja pelattiin loppuun. Toiseksi korkeimmalla tasolla HockeyAllsvenskanissa ja sitä alemmilla finaaleita ei saatu loppuun, ja näin ollen mestaruudet jäivät jakamatta. Koska myöskään karsintoja ei pelattu, jääkiekkoliitto päätti, ettei yksikään joukkue nouse tai putoa, vaan kauteen 2020-21 starttaavat (sitten, kun joskus toivottavasti startataan) samat joukkueet samoilla sarjatasoilla kuin tämänkin kauden jälkeen. Myös Naisten SDHLää koskivat samat päätökset.
Fanien ja pelaajien päällimmäisenä tunteena kauden päätökseen oli sen järkevyydestä ja sataprosenttisesta hyväksynnästä huolimatta tyhjyys. Suomen tilanteeseen verrattuna ainoa pienen pieni "kultareunus" oli se, että SHLn runkosarja saatiin loppuun, joten esimerkiksi sen loppusijoitukset ovat virallisia, tilastot vertailukelpoisia muihin kausiin ja runkosarjan palkinnotkin pystyttäneen jakamaan normaalisti.
Luulajan päävalmentaja Thomas "Bulan" Berglunda korosti kuitenkin heti päätöksen tultua, että missään nimessä runkosarjavoittaja Luulaja ei ole, eikä edes halua olla tämän kauden "epävirallinen mestari" edes ihmisten puheissa. Runkosarjavoitto on runkosarjavoitto ja hieno saavutus, mutta mestaruus ei missään nimessä.
Suorapuheisena tunnettu Frölundan päävalmentaja Roger Rönnberg ehti täräyttää heidän olevan ainoa joukkue, joka on voittanut jotain viitaten helmikuussa jälleen saavutettuun CHL-mestaruuteen. Vaikka kommentti oli hieman tyylitön ja ajankohta huono, Rönnberg on kuitenkin oikeassa. Muita mestaruuksia tällä kiekkokaudella ei jaettu, ja kun SHL aikanaan jälleen jatkuu, Frölunda onkin edelleen myös sen hallitseva mestari (!).
Perutun loppukauden jäljet näkyvät konkreettisimmin taloudellisina tappioina. Esimerkiksi Luulaja ilmoitti tuoreeltaan uskovansa playoffien väliin jäämisen tarkoittavan seuralle 10 miljoonan kruunun eli noin miljoonan euron tappioita. Kun viimeisiä otteluita pelattiin tyhjille katsomoille, monet seurat kuten Björklöven etulinjassa keksivät alkaa myymään "haamulippuja" otteluihin, joihin ei saanut päästää yleisöä. Näillä lippukampanjoilla saatiin kerättyä yllättävänkin suuria summia, joilla on ehdottomasti edes pieni positiivinen vaikutus tappiolukemiin. Vastaavia kampanjoita saatetaan nähdä vielä jatkossakin.
Koronan lopputulemana kaikki häviävät, mutta kuka eniten ja kuka vähiten? Urheilullisesti ja samalla myös taloudellisesti kaikista suurimpia häviäjiä oli luultavasti juuri Luulaja, jolla oli erinomainen mahdollisuus ennakkosuosikkina edetä jopa mestariksi asti ja samalla myydä hallia koko ajan loppuun. Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Rögle oli kauden superyllättäjä ja otti kirkkaasti historiansa parhaan sijoituksen (3.), mutta ei päässyt nyt mittaamaan tasoaan pudotuspeleissä, jotka olisivat olleet vasta toiset koko seurahistoriassa.
Runkosarjassa vasta sijoille 7. ja 10. jämähtäneille Frölundalle ja Växjölle kauden päättyminen ennenaikaisesti oli ehkä eniten "plusmiinusnolla". Vaikka pudotuspelit olisivat saattaneet tuoda vielä pidennystä kevään peleille, voitiin noissa rajusti alisuorittaneissa seuroissa tämä nyt julistaa "välikaudeksi" ja jatkaa eteenpäin. Runkosarjasijoille 11. ja 12. jääneiden Linköpingin ja Brynäsin pelit päättyivät silloin kuin ne muutenkin olisivat päättyneet, joten heille koronalla ei ollut mitään konkreettisia vaikutuksia, paitsi päätöskierroksen pelaaminen ilman yleisöä.
Ja ne voittajat? Ehdottomasti sarjan jumbot Leksand ja Oskarshamn, jotka nyt säilyttävät SHL-paikkansa suoraan ilman karsintoihin joutumista. Vaikka säilyminen olisi toki ollut mahdollista myös pelaamalla, oli tämä kuitenkin heille urheilullisesti lottovoitto. Vastaavasti taas HockeyAllsvenskanin joukkueista ilman nousumahdollisuutta jääneet, Björklöven ja MoDo etunenässä, olivat luonnollisesti pettyneitä ja katkeria. Ennen lopullista päätöstä nämä seurat ehtivät ehdottaa ymmärrettävästi sellaistakin, että heidät oltaisiin nostettu suoraan mukaan ja SHLssä oltaisiin ensi kaudella pelattu poikkeuksellisesti jopa 16 joukkueella. Tämä aiheutti kuitenkin lähinnä huvittuneita reaktioita muissa joukkueissa.
Entä tulevaisuuden näkymät? Vaikka kauden päätös aiheutti mieliharmia, työn menetystä ja rahallisia tappioita lukemattomille, on ihminen kuitenkin selviytyjäluonne. Heti kauden virallisesti päätyttyä "silly season" on pyörähtänyt käyntiin ja muun muassa sosiaalisessa mediassa fanit suunnittelevat ja rakentelevat jo ensi kauden joukkueita. Niiden suhteen on kuitenkin esitettävä vielä pari isompaa kysymysmerkkiä:
Ensimmäinen liittyy suurten taloudellisten tappioiden tuottamiin haasteisiin, monessa seurassa tullaan vetämään luultavasti vyötä tiukemmalle muun muassa uusien pelaajien hankinnan suhteen. Toisaalta taas sama pätee esimerkiksi Sveitsissäkin, minkä johdosta moni sinne siirtoa kaavaillut nykyinen SHL-pelaajakin saattaa joututa vetämään ajatuksensa takaisin ja pelata sittenkin ensi kaudella Ruotsissa.
Toinen liittyy edelleen muutakin kuin urheilumaailmaa piinaavaan koronatilanteeseen. Parhaimmatkaan asiantuntijat eivät vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, onko tilanne puolen vuoden päästäkään sellainen, että SHLssä ja muualla urheiltaisiin jälleen täysin normaalisti. Luultavasti ja toivottavasti näin, mutta tässä vaiheessa varmaa on vain epävarmuus. Sekä se tosiasia, että tyhjille katsomoille ei tulla enää koskaan Ruotsissa pelaamaan, niin järkyttyneitä olivat kaikkien reaktiot ilman yleisöä pelattujen pelien jälkeen. Yleisö tuo tunnelman ja tunnelman puute tappaa myös pelin. Tämä saattoi myös olla meille kaikille tervetullut opetus.