Kesä ja lämpimät säät ovat jälleen tuoneet huumeidenkäytön näkyvämmäksi. Myös korona-ajalla on ollut vaikutusta suonensisäisiä huumeita käyttävien auttamistyöhön.
Arkiaamu heinäkuun puolivälissä on Kontulan ostarilla Itä-Helsingissä vilkas. Aurinko paistaa, ja ostarin monipuolista liiketarjontaa ympäröivät penkit ovat suosittuja.
Tavallisesti osa istuskelijoista olisi sisällä päivätoimintakeskus Symppiksessä, joka tarjoaa sosiaali- ja terveysneuvontaa päihteidenkäyttäjille. Nyt sisälle pääsee kerrallaan vain kymmenen henkeä, vaikka tavallisesti käyttäjiä on päivittäin jopa kolmatta sataa.
Korona-aika on pahentanut juuri Kontulan huumeidenkäyttöongelmaa entisestään. Jostain syystä Symppiksen toisen pisteen ympäristö Itäkeskuksessa on rauhoittunut väen siirryttyä Kontulaan.
Ylipäätään Helsinkiin on saapunut korona-aikana niin sanottuja huumeturisteja. Koronatilanne on vaikeuttanut joidenkin aineiden, kuten Subutexin saantia.
Kaupungin ylläpitämässä Symppiksessä suonensisäisiä huumeita käyttävät voivat vaihtaa käyttövälineitä kuten huumeneuloja. Suurin osa neulosta löytää tiensä perille Symppikseen, mutta luontoonkin niitä jää.
Symppiksen tiloissa huumeita ei saa käyttää, joten se tapahtuu muualla. Iltalehti kertoi sunnuntaina paikallisen asukkaan löytäneen ostarin lähellä sijaitsevan Mikaelinkirkon takaa 150 neulaa yhden päivän aikana.
Neulojen kerääminen on Symppiksen vapaaehtoisten hommaa. MTV lähti mukaan keräysreissulle katsomaan, millainen saalis ämpäreihin kertyy.
Mäyräbaari on hiljentynyt
Kierros alkaa Kostinkallion puistosta eli niin sanotusta Mäyräbaarista. Ostarin vieressä sijaitseva puistoalue oli huumeidenkäyttäjien suosiossa erityisesti aiemmin.
Vuonna 2015 Helsingin Sanomat uutisoi Mäyräbaarissa sijaitsevasta puunkannosta, jossa törrötti kymmenittäin ruiskuja.
Muutama vuosi sitten kaupunki päätti, että Kostinkallion aluetta elävöitetään ja nyt sitä komistaa muun muassa ulkoliikuntalaitteet. Huumeiden käyttäjien kannalta puiston rakentaminen tarkoitti siirtymistä muihin maisemiin.
Muilla maisemilla tarkoitetaan erityisesti juuri Mikaelinkirkon aluetta. MTV:n oppaina olevat kolme vapaaehtoistyöntekijää ovat vakuuttuneita, että sieltä ämpäreihin saadaan saalista. Sinne siis.
Suosittuja vetopaikkoja
Matkalla kohti Kontulantien ylittävää siltaa ja kirkkoa yksi vapaaehtoisista osoittaa lämpökeskuksia muistuttavien rakennusten välikköjä.
– Tuolla on vetopaikat. Erityisesti silloin, kun Symppis on auki, vapaaehtoinen toteaa.
Käymme kurkkaamassa. Yksi ruisku löytyy, ja keräilijänä toimiva Jukka poimii sen pihdeillä ämpäriinsä.
Konsensus tuntuu olevan, että kirkolta löytyy takuulla enemmän.
Kirkon kupeessa olevasta keräysasiasta matkaan lähtee noin viisikymmentä neulaa. Se on kohtuullinen määrä siihen nähden, että Iltalehden artikkelin jälkeen keräämistä on lisätty ja sitä tehdään nyt joka päivä.
Pieni määrä se on siihen nähden, kuinka paljon tarvikkeita kuluu.
– Varmaan alle prosentti kaikista käytetyistä neuloista löytyy näistä. Jostain syystä ihmiset eivät käytä näitä, keräysreissulle mukaan lähtenyt ympäristötyöntekijä Jari Ikonen sanoo.
Mitä tehdä, jos löytää neulan?
Helsingin kaupungin johtavan sosiaaliohjaajan Linda Brownin mukaan neulojen päätymiselle luontoon ei ole yksiselitteistä syytä. Monesti taustalla vaikuttaa esimerkiksi ihmisten vaikea elämäntilanne.
– Jos elämäntilanne on kaoottinen, voimavaroja ei välttämättä ole tarpeeksi. Neulojen palauttaminen oikeaan pisteeseen voi olla siinä kohtaa viimeinen asia, jota henkilö pohtii.
Matalan kynnyksen Symppiksen toimintaan kuuluu muun muassa ympäristötyö.
– Teemme omalla alueella aktiivisesti ympäristötyötä. Lisäksi juttelemme tietysti asiakkaiden kanssa aiheesta ja teemme valistustyötä.
Jos neuloja kohtaa luonnossa itse, voi ne varovasti viedä itse keräysastiaan. Helsingin keräysastioiden sijainnit näkyy kaupungin verkkosivuilta.
Löydetyistä neuloista voi myös ilmoittaa paikalliselle terveysneuvontapisteelle kuten Symppikseen tai laittaa palautetta kaupungin verkkosivuilla.
Vetopaikoilla ei norkoilla
Kirkon takana sijaitsevilla kallioilla näkyy se, että siellä vietetään aikaa. Erilaisia roskia, suurin osa huumeiden käyttötarvikkeita, on siellä täällä.
Muutama ruiskukin löytyy, vaikka eräs vapaaehtoisista kertoo käyneensä siellä jo kertaalleen aamulla.
Seurueemme ollessa kallioilla paikalle tulee muutama henkilö. He pysyttelevät puskien seassa ja poistuvat nopeasti paikalta.
”Vetopaikoille” ei jäädäkään norkoilemaan, Ikonen sanoo. Tarvittava toimenpide suoritetaan ja sitten jatketaan matkaa.
Tunnepitoista keskustelua
Mikaelinkirkon metsä on valikoitunut käyttöpaikaksi sen suojaisan sijainnin vuoksi. Onhan huumeiden käyttäminen Suomessa kuitenkin laitonta.
Mutta pitäisikö sen olla? Ikosen mielestä huumeiden käytöstä rangaistavuutta pitäisi harkita vakavasti.
Portugalissa dekriminalisointi on ollut voimassa jo lähes 20 vuotta, ja tulokset ovat positiivisia. Vastaavaa keskustelua on nähty Suomessakin.
Huumekeskustelussa ovat vilisseet myös ainaiden käytölle tarkoitetut tilat. Tällaiset turvalliset käyttötilat voisi Ikosen mukaan auttaa haittojen vähentämisessä, kuten siinä, ettei huumeita tarvitsisi käyttää julkisilla paikoilla.
– Siitä on saatu paljon kansainvälisesti hyviä tuloksia saatu. Niillä on saatu paljon ympäristölle koituvia haittoja vähenemään, Ikonen toteaa.
Kaiken kaikkiaan huumeongelmien hoito on Suomessa Ikosen mielestä huonolla tolalla. Symppiksen kaksi toimipistettä Itäkeskuksessa ja Kontulassa ovat normaalisti auki yhteensä 50 tuntia viikossa. Ikonen vertaa tilannetta Tanskaan, jossa vastaava luku on hänen mukaansa 360 tuntia. Nykyiselläkin aukiololla tehdään hyvää työtä, mutta aukioloaikoja olisi hyvä laajentaa.
Huumeisiin liittyvät asiat eivät ole yksinkertaisia, ja keskustelu niiden tiimoilta on faktojen ja tunteiden taistoa. Ikosen mukaan keskustelun taso paranee jatkuvasti, mutta…
– Faktatieto ei valitettavasti ole vielä päässyt niskan päälle.