Kommentti: Vesta, kotimaisen popin tulevaisuus? Samaistuttava ja rehellinen esikoislevy päästää poikkeuksellisen lähelle

Vesta Burmanista, 23, on povattu suomalaisen pop-musiikin uutta toivoa. Keväällä 2017 julkaistu ensimmäinen virallinen single Sun katu ja sitä viime syksynä seurannut Ota varovasti vakuuttivat ja nostivat odotukset artistin ensimmäistä levyä kohtaan korkeuksiin.

Sun katu ja Ota varovasti olivat ja ovat sujuvaa, sopivan koukuttavaa, selkeän omaäänistä ja samaistuttavaa, kulutusta kestävää musiikkia. Tarinoita erosta ja ihastumisesta.

LUE MYÖS:
Kommentti: Laita nimi mieleen! Ruusut-yhtye on raikkainta suomalaista musiikkia aikoihin

Pitkäsoitoilta julkaistaan usein jopa puolet kappaleista singleinä tai maistiaisina ennen varsinaisen albumin julkaisua, mutta Vestan Lohtulauseita-debyyttilevy erottui joukosta. Albumi ilmestyi suoratoistopalveluihin vuorokauden vaihduttua torstaista perjantaihin 23. maaliskuuta ja levykauppojen hyllyihin virallisena julkaisupäivänä kauppojen avatessa ovensa.

Sun katu ja Ota varovasti olivat ainoat ennakkomaistiaiset levyltä, mutta ne olivat niin hyviä pop-kappaleita, että Vestan debyyttialbumi tuntui ensimmäisillä kuunteluilla vaisulta pettymykseltä.

Noin viiden kuuntelutoiston kohdalla palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Lohtulauseita alkoi avautua ja koukuttaa. Tällä hetkellä se tuntuu albumilta, joka on varmasti mukana parhaiden levyjen listauksissa vuoden 2018 lopulla.

Lohtulauseita-levyn on tuottanut PMMP:n hovituottajana ja -säveltäjänä sekä Magenta Skycode -yhtyeestä tunnetuksi tullut, sittemmin myös omaa materiaalia sekä Rooxx-nimellä että omalla nimellään julkaissut Jori Sjöroos.

Sjöroos ja Vesta ovat selkeästi pitäneet hauskaa studiossa. Albumilla kuullaan kokeellisia tuotantoratkaisuja, mutta sellaisissa rajoissa, että ärsytyskynnys ei ylity. Etenkin kuulokekuuntelussa albumin äänimaisemasta löytyy vielä useamman kymmenen kuuntelutoiston jälkeen uusia yksityiskohtia.

Muutaman kappaleen kohdalla huomaa miettivänsä, että tältäkö PMMP kuulostaisi tänä päivänä, jos yhtye ei olisi lopettanut. Vaikutteita voi listata paljon, mutta lopulta ne unohtuvat ja sulavat omannäköiseksi sopakseen.

Ärsytyskynnystä koetellaan paikoin myös Vestan sanoituksissa. Sanoituksissa käsitellään niin eroa, ihastumista, arkea kuin himoakin. Samaistuttavat tekstit tulevat erittäin lähelle kuulijaa, mikä saattaa tuntua sisäsiisteihin sanoituksiin tottuneista kiusalliselta. Musiikin kokeellisuus ja leikittelevyys yhdistettynä Vestan teksteihin ja ääneen on albumin vahvuus, joka tekee artistin esikoislevystä poikkeuksellisen.

Lohtulauseita-levyn kappaleista Tuottelias, Fakin Rockstarr, Vestallica ja
Paikka varattuna saattavat hämmentää niitä, jotka ovat tottuneet nauttimaan päivittäisen tai viikottaisen pop-annoksensa Antti Tuiskun tai Sannin kaltaisena, lopulta melko yllätyksettömänä välipalana.

LUE LISÄKSI:
Kommentti: Pariisin Kevät kukki kirkkaimmin – nämä kotimaiset biisit jäivät mieleen vuodesta 2017

Vesta on parhaimmillaan debyyttialbuminsa hurjan kauniissa balladeissa. Albumin huippuhetki on upea Ei tunteilla, jossa laulaja kuulostaa samaan aikaan olevan täynnä itseluottamusta, ehjä, mutta silti hauras ja haavoittuva.

Tuossa kappaleessa triphopmaisen raukeasti leijuva tuotanto ja rehellisesti iholle pääsevät sanoitukset ("Haluun sua nöyryyttää / Nyt ei tunteilla, ei tunteilla / Sun maidontahmee iho on suussasulavaa") toimivat melankolisuudessaan täydellisesti.

Klassisempi pianoslovari Pelkään, josta puuttuu vain jousikvartetti, ei jää paljoa jälkeen. On jotenkin hienoa, että Suomen tämän hetken ehkä kiinnostavimman laulajan esikoislevyltä löytyy Pelkään- ja Vestallica-kappaleiden kaltaiset ääripäät.

Lohtulauseita-nimikappaleessa Vesta laulaa, että "Musta ei saa esikuvaa, ei ikonia / Kun mulla on antaa ainoastaan lohtulauseita". Lohtulauseita-levy on kuitenkin erittäin lupaava alku matkalle tuohon asemaan.