Suomen maajoukkueen selvä 1–3-tappio Puolalle MM-karsintojen tärkeimmässä ottelussa oli tuloksena synkkä, mutta peliesityksenä sitäkin murheellisempi. Kuuden ensimmäisen ottelun jälkeen Huuhkajat ei ole osoittanut ottaneensa juuri minkäänlaisia edistysaskelia Jacob Friisin alaisuudessa, kirjoittaa MTV Urheilun jalkapallotoimittaja Eetu Ikola.
Lue myös: Huuhkajille raju tappio Puolassa – MM-haaveet kokivat jäätävän kolauksen
Kun Suomi voitti kriisin keskellä olleen Puolan kesäkuun ensimmäisessä kohtaamisessa, näytti Friisin Huuhkajat löytäneen juonen päästä kiinni. Tärkeä kotivoitto ja pirteä taisteluilme Helsingin Olympiastadionilla loivat toivoa siitä, että MM-jatkokarsintapaikka olisi mahdollista saavuttaa.
Sunnuntaina Huuhkajien peliesitys Chorzowin suurten panosten pelissä oli kuitenkin kaukana siitä.
Suomelta vaadittiin voittoa, minkä eteen olisi luonnollisesti pitänyt onnistua maalinteossa. Suomen hyökkäyspelaaminen oli kuitenkin alusta alkaen juuri niin toivotonta, kuin Norjaa vastaan pelatun ystävyysottelun perusteella sopi pelätä.
Huuhkajista ei missään vaiheessa välittynyt halua ja uskallusta taistella voitosta. Missään vaiheessa ei vaikuttanut siltä, että Huuhkajat tietäisivät, miten se Puola lyötäisiin.
Kun kyseessä oli MM-haaveiden kannalta kohtalokas ottelu – käytännössä pakkovoitto – jäi Suomen yritys joukkueiden tasoerosta huolimatta suorastaan nololle tasolle.
Puola antoi Huuhkajien pitää palloa läpi pelin eikä prässännyt korkealta. Suomi ei kuitenkaan saanut pelivälineellä juuri mitään aikaan. Puolan oli helppo odottaa ja kytätä pallonmenetyksiä, joista se pääsikin rankaisemaan Huuhkajia nopeilla vastahyökkäyksillä – puolustusvirheiden avittamana.
Ensimmäisellä puoliajalla Huuhkajat ei onnistunut rakentamaan peliä ehjästi Joel Pohjanpalolle saakka, eikä prässipeli purrut lainkaan. Suomen vaarallisin ase Oliver Antman jäi täysin pimentoon.
Hämmentävintä oli kuitenkin se, ettei mikään muuttunut tauon jälkeen. Olisi luullut, että 0–2-tappioasema olisi pakottanut Friisin tekemään edes jonkinlaisia muutoksia pelaajistoon tai pelitapaan.
Sen sijaan sama vaivalloinen pallottelu jatkui. Suomi pääsi parhaillaan paikoille, joista oli lähellä syntyä maalipaikka. Varsinaista takaa-ajovaihetta ei ollut missään vaiheessa tunnistettavissa, vaikka Puolakin päästi joukkueen syvemmälle omalle puoliskolleen.
Lopulta hyökkäyspäässä menetetty pallonhallinta kääntyi taas Puolan kohtalokkaaseen vastaiskuun, josta Jakub Kaminski tuikkasi pallon Jesse Jorosen upean torjunnan jälkeen sisään.
Suomelta oltaisiin vaadittu jo aiemmin radikaalia muutosta, mutta Friis panttasi triplavaihtoaan pelin 65. minuutille, jolloin Suomi siirtyi samalla kahden kärjen taktiikkaan.
Lopulta se tuotti Suomen ensimmäinen varsinaisen laukauksen kohti maalia kolme minuuttia ennen täyttä aikaa, kun peli oli jo selvä.
Takatolpalle juossut Benjamin Källman oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kavensi pelin 3–1:een, kun Puola ei saanut siivottua Nikolai Alhon keskitystä tiehensä. Kaikki kunnia Källmanille maalipaikan kliinisestä hyödyntämisestä, mutta Suomen kokonaisvaltaisen esityksen kannalta maali oli verrattain mitätön.
Suomen haaveet MM-jatkokarsintapaikasta jäivät tappion myötä Puolaan, sanoivat pelaajat ottelun jälkeen mitä tahansa. Liettuan ja Maltan varassa niitä on turha pitää.
Friis on luotsannut Suomen maajoukkuetta nyt kuuden ottelun verran, eikä Huuhkajat ole nähtyjen peliesitysten perusteella ottanut juuri mitään toivottuja edistysaskelia. Kysymyksiä on edelleen enemmän kuin vastauksia. Ongelmia on edelleen enemmän kuin ratkaisuja.
Tulevien MM-karsintaotteluiden kannalta olisikin tanskalaisluotsin kannalta tärkeää, että hän saisi sekä iskostettua harjoittamansa pelitapansa, että tunnistettua parhaan kokoonpanonsa sillä tavalla, että hän voi osoittaa olevansa oikea mies Huuhkajien peräsimeen myös EM-karsintojen koittaessa.
Tällä hetkellä en voi itse sanoa olevani vakuuttunut.