Suomi pelasi Ukrainaa vastaan uhkarohkeasti ottelussa, jota se ei olisi saanut hävitä. Pahinta oli, ettei ongelmalliseen tilanteeseen reagoitu käytännössä koko pelin aikana, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ville-Veikko Valta.
On vaikea käsittää, miksi juuri Ukrainaa vastaan ja miksi juuri nyt päävalmentaja Markku Kanerva lähti pelaamaan koko MM-karsintojen kannalta Suomen tärkeintä ottelua niin epätyypillisellä pelitavalla.
Alkuvilkaisun perusteella Huuhkajien ryhmitys oli toki vanha tuttu 5–3–2, ja oletus olikin, että peli rakentuisi tutusti puolustuksen kautta. Jo alkuminuutit kuitenkin osoittivat, että Suomi prässää Ukrainaa vastaan korkealta ja rohkeasti tavalla, joka jättää keskikentälle ammottavia aukkoja.
Aiemmin Kanervan pelitavassa on korostunut kenttätasapainon säilyttäminen. Joukkue on aina valmis puolustamaan, vaikka pallonmenetys johtaisikin vastustajan nopeaan vastaiskuun. Nyt kuitenkin ottelussa, jota se ei missään nimessä olisi saanut hävitä, Suomi uhrasi keskikentän tasapainon täysin prässäyksen alttarilla ja ahdisti poissaolijoiden tuuraajaksi kutsutun pohjapelaajan Thomas Lamin vaikeaan rakoon.
Käytännössä tuo pelityyli nosti kolmen pelaajan keskikentältä kaksi Lamin vierellä pelannutta pelaajaa, Robin Lodin ja Glen Kamaran, ajoittain lähes samaan rintamaan hyökkääjien Teemu Pukin ja Joel Pohjanpalon kanssa. Lodin ja Kamaran taakse jäivät ammottavat aukot niin sanottuihin taskuihin, jotka suorastaan kutsuivat Ukrainan vaaralliseksi tiedettyjä laitahyökkääjiä.