Jääkiekkoliiga NHL:ssä suomalaisille huippulupauksille Jesperi Kotkaniemelle ja Rasmus Kuparille lyötiin nopeasti tulokassopimukset käteen tämän kesän varaustilaisuuden jälkeen. Kupari lainattiin jo Suomeen, mutta Kotkaniemen yllä on yhä isoja kysymysmerkkejä.
Pääkuvan videolla Tulosruudun juttua NHL:n tämän kesän varaustilaisuudesta.
Kuparin varannut Los Angeles Kings teki täysin oikean ratkaisun 18-vuotiaan hyökkääjän kohdalla. Kings ei lähtenyt kiirehtimään, vaan seuran GM Rob Blake ymmärsi erinomaisesti nuoren pelaajan tilanteen.
LUE LISÄÄ: NHL-seura vahvisti: suomalainen huippulupaus pelaa ensi kauden Liigassa
Oulussa ja Kärpissä Kuparilla on mahdollisuus lunastaa itselleen johtavan pelaajan rooli. Vieläpä seurassa, joka taistelee sekä Suomen että koko Euroopan mestaruudesta.
Painoarvo sanalle mahdollisuus. Kuparia ei pakoteta yhtään mihinkään, eikä hänen hartioille aseteta liian suuria odotuksia tai painolastia. Kuparia ei pakoteta pelaamaan sentterinä, vaan hänet voidaan laittaa myös laitaan.
Optimiympäristö
Kuparin ei tarvitse kannatella Kärppiä, vaan ympäriltä tulee tarpeeksi tukea ja tulivoimaa.
Kupari saa keskittyä olennaiseen, eli kehittymiseen. Viime kauden perusteella olisi tuntunut järjettömältä, jos Kupari olisi työnnetty täysin vieraaseen ympäristöön kokeilemaan kepillä jäätä.
Kupari on lahjakas hyökkäyspään pelaaja, jolla on luistelunopeutta, taitoa ja kykyä ratkoa tilanteita. Hän ei ole kuitenkaan valmis pelaaja. Kuparilla on vielä isoja puutteita, joita hänen pitää kehittää.
Kyseistä tehtävää varten Kärppien ympäristö ja seuran pelillinen identiteetti tarjoavat hänelle oivan haasteen. Kärppien kevään mestaruus kun rakentui pelitempoon liittyvään aggressiivisuuteen, kaksinkamppailuvoimaan ja selkärangasta tulevaan reagointikykyyn.
Kärpissä Kupari saa käyttää luovuuttaan ja toteuttaa itseään. Ennen kaikkea hän saa tehdä virheitä. Tilanne on optimi nuorelle pelaajalle, joka on vasta aloittamassa ammattilaisuraansa.
Kupari vältti potentiaalisen miinan, joka liittyi hänen kannalta epävarmaan ympäristöön. Suomeen jääminen ei tarkoita sitä, että hän saattaisi jumittua Eurooppaan. Kyse on siitä, mikä on paras ratkaisu itsensä valmistamiselle tulevaa NHL-uraa varten.
Kotkaniemen kohdalla tilanne on paljon kinkkisempi.
Vettä tulipaloon
Kun puhutaan Kotkaniemestä ja Kuparista, puhutaan erittäin lahjakkaista pelaajista. Molemmat ovat jo 18-vuotiaina erittäin hyviä jääkiekkoilijoita. Se nähtiin muun muassa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, joissa molemmat olivat näkyvästi esillä. Eli siis ympäristössä, jossa he kohtasivat saman ikäisiä pelaajia.
Erinäköisissä NHL-draftin ennakkoarvioissa Kupari oli pitkään Kotkaniemen edellä. Viime kauden edetessä vaakakuppi kääntyi, kun Kotkaniemi osoitti erittäin kypsiä pelimiehen elkeitä. 18-vuotiaan hyökkääjän otteita seuranneet kykyjenetsijät havaitsivat piirteitä, jotka loivat odotuksia hyvin valoisasta tulevaisuudesta.
Kotkaniemi varattiin lopulta kolmannella vuorolla, koska hän oli NHL:n varaustilaisuuden paras tarjolla ollut keskushyökkääjä. Kotkaniemi nähdään potentiaalisena NHL-ykkössentterinä, tai vähintäänkin erittäin hyvänä kakkossentterinä.
Voiko Kotkaniemi lunastaa merkittävän roolin NHL:ssä? Ehdottomasti. Voiko hän tehdä sen jo ensi kaudella? Sitä on syytä epäillä.
Kyse ei ole siitä, etteikö Kotkaniemi olisi hyvä pelaaja. Kyse on siitä, ettei hänkään ole vielä valmis pelaaja. Kotkaniemi on kokonaisvaltaisesti askeleen Kuparia edellä, mutta toinen asia on se, onko hän aidosti valmis siihen skenaarioon, jonka keskelle hän uhkaa päätyä Montrealissa.
Canadiensin tämän hetken suurin ongelma on sen sentteritilanne. Yhdysvaltalainen Alex Galchenyuk ei pystynyt koskaan lunastamaan aitoa kärkisentterin roolia. Tshekkiläiskonkari Tomas Plekanec palasi seuraan, mutta hänen parhaat päivät ovat jo takana päin. Nyt uutta kanadalaishankintaa Max Domia ollaan lyömässä keskelle, mikä tuntuu varsin utopistiselta ratkaisulta.
Canadiensilla on huutava sentteripula, jota se ei pystynyt paikkaamaan oikein millään tapaa vapaiden pelaajien markkinoilla. Plekanec on vain yksi pieni tukitoimi.
Canadiens päätyikin Kotkaniemeen siksi, koska sen oli pakko lyödä vettä tulen keskelle. Liekit kun liehuvat jo aivan Bell Centerin kattorakenteissa.
Fiksua pysyä Suomessa?
Legendaarisen kiekkoseuran kiistanalainen GM Marc Bergevin väläytteli tuoreeltaan mahdollisuutta, jossa Kotkaniemi aloittaisi kauden Canadiensissa. Tai jos ei suoranaisesti väläytellyt, niin ei hän ainakaan tyrmännyt ajatusta.
LUE LISÄÄ: Jesperi Kotkaniemi heti NHL:ään? Seurapomo otti kantaa kuumaan aiheeseen
Mikäli Kotkaniemi jäisi NHL:ään, tietäisi se sitä, että hänen pitäisi pärjätä nykyjääkiekon raadollisimmalla pelipaikalla, eli keskushyökkääjänä. Laitureita Canadiensilla kyllä riittää.
Eteen tulisi hurja pelillinen haaste, aivan uusi ympäristö ja kaupunki, jossa termi kärsivällisyys ei ole ihan aina läsnä. Jo henkilökohtaisella tasolla puhutaan isoista uhkakuvista.
Kaiken lisäksi Canadiensin kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tasapainossa. Seuran kanadalainen tähtivahti Carey Price on kärsinyt loukkaantumisista, ykköspakki, kanadalainen Shea Weber on vielä pitkään sivussa, eikä seuran puolustus vakuuta millään tapaa. Hyökkäys on epätasapainoinen, varsinkin onton keskustan takia.
Tuohon päälle kun lyödään vielä kiire, saadaan aikaan varsin uhkaava kohtalo. Kysymysmerkkejä on pakko esittää.
Kaikessa rehellisyyden nimissä Kotkaniemelle optimi tilanne olisi kantaa isoa vastuuta tulevalla kaudella Ässissä. Sen lisäksi hän voisi tavoitella ensimmäisiä A-maajoukkuepelejä. Tuore Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen kun on varmasti halukas antamaan nuorelle hyökkääjälle mahdollisuuksia.
Yhden onnistuneen ja henkisesti valmistavan kauden jälkeen NHL-haasteisiin vastaaminen näyttää huomattavasti helpommalta. Jopa kiekkohullussa Montrealissa.
Historia kun osoittaa, että kärsivällisyydellä saadaan aikaan hyviä asioita. Sebastian Aho on tästä hyvä esimerkki.
Historia osoittaa myös sen, että kärsimättömyydellä luodaan aivan tarpeettomia takapakkeja. Jesse Puljujärvi on tästä hyvä esimerkki.
Kotkaniemestä kasvaa aivan varmasti upea pelaaja suomalaiselle jääkiekkoilulle. Miksi kasvutarinaa ei voisi hioa riskittömällä taktiikalla?