Tutkimus puolueiden tilasta kertoo, että SDP:n Antti Rinne ja keskustan Juha Sipilä ovat edelleen painolasteja puolueilleen. Sen sijaan Vihreille ja Touko Aallolle kysely lupaa hyvää, ainakin vielä. Syksy on ollut Aallolle yhtä kompastelua, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Puolueiden yhteinen tutkimus on "salaista materiaalia", mutta aina se jostain pompsahtaa julkisuuteen. Kyselyssä menestyneet puolueet jakavat yleensä innolla tutkimustietoja. Näin nytkin, joten älkää lähettäkö minulle tutkivien toimittajien lumilapiopalkintoa.
Tällä kertaa kyselyssä menestyi kokoomus.
Politiikka on entistä enemmän puheenjohtajavetoista, siksi vertailu puoluejohtajista kiinnostaa eniten. Kokoomuksen Petteri Orpo on ylivoimainen ykkönen kysymyksessä, kuka on vetovoimaisin puoluejohtaja. Vastaajista 24 prosenttia pitää Orpoa vetovoimaisimpana. Seuraavilla sijoilla ovat Vihreiden Touko Aalto 15 prosenttia ja Vasemmiston Li Andersson 14 prosenttia.
Sitten vaisumpiin lukuihin: keskustalainen pääministeri Juha Sipilä on valahtanut neljännelle sijalle 12 prosentila. Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa pitää vetovoimaisimpana 7 prosenttia vastaajista. Ja tämän kyselyn pahnanpohjimmainen on SDP:n Antti Rinne 4 prosentilla. Kyselyssä tutkittiin mielikuvia näistä kuudesta puolueesta.
Iltalehden omassa kyselyssä tuli tänään samansuuntaisia tuloksia, kun siinä kysyttiin suosikkia pääministeriksi.
Sipilän ja Rinteen vaisut lukemat heijastuvat myös presidentinvaaleihin. Kumpikaan puoluejohtaja ei kestä totaalista nöyryytystä seuraavissa vaaleissa, vaikka ne ovatkin enemmän henkilövaalit. Suomea puolitoista vuotta kiertänyt keskustan Matti Vanhanen ja soten hyvin tunteva SDP:n Tuula Haatainen eivät ole sytyttäneet kansalaisia. Nöyryytyksen rajana pitäisin alle 5 prosentin tulosta presidentinvaaleissa.
Kovin lukema puoluejohtajista on mielestäni Li Anderssonin 14 prosenttia - se on nimittäin reippaasti enemmän kuin puolueen kannatus. Kun tähän lisätään puolueen presidenttiehdokkaan Merja Kyllösen räväkkyys, vasemmistolla voi olla edessään parempia aikoja.
Puolueiden mielikuvissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Osa kokee kokoomuksen edelleen ylimieliseksi, ja vihreillä on hämmästyttävän suuri kannatuspotentiaali. Kyselyn hätkähdyttävin luku on se, että vihreiden kannatuksen kova ydin on jo yhtä suuri kuin kokoomuksella, noin 12 prosenttia.
Iso joukko kaupunkilaisia kokoomuslaisia tai demareita olisi valmis äänestämään vihreitä, mutta äänestyskopissa vihreä viiva jää kuitenkin piirtämättä. Peräti 38 prosenttia vastaajista voisi kuvitella äänestävänsä vihreitä.
Lähitulevaisuuden iso kysymys on, pystyykö Touko Aalto houkuttelemaan vihreille uusia äänestäjiä. Alku ei lupaa hyvää. Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari kuvaili kirjoituksessaan hyvin, että vihreiltä on happi loppunut.
Yksityiselämänsä toikkarointien takia Aalto on aivan kuin vetäytynyt kuoreensa. Ja kun hän astuu julkisuuteen, suusta pääsee outoja. Touko Aalto selitteli viikonloppuna vihreiden rivivaltuutetun kohulausuntoa insestistä ja maaseudusta "mustaksi huumoriksi". Tänään Aalto vihdoinkin pyysi lausuntoa selkein sanoin anteeksi Vihreässä Langassa.
Tätä voisi muutenkin hetken pohtia. Asettakaapa musta huumori -lausunnossa Touko Aallon paikalle Jussi Halla-aho ja vihreiden tilalle perussuomalaiset. Mitä tapahtuisi? Miettikääpä sitä.
Jatketaan vielä hetki.
Aalto on herättänyt hämmästystä myös asiapuolella. Hänen ajatuksiaan vahvojen oluiden sallimisesta ruokakauppoihin voisi kuvailla kukan terälehtien riipimiseksi: ei kannata, kannattaa, ei kannata. Joskus voi kalliissakin popoissa sotkeutua kengännauhoihinsa.
Puolueiden tutkimus osoittaa, että kokoomus ja vihreät ovat nousukiidossa. Toisaalta SDP:n ja keskustan lopullisille hautaajille voi jälleen muistuttaa, että politiikka on yhtä aaltoliikettä.