Ministerisalkkujen jakaminen on mielenkiintoista seurattavaa, mutta lähes yhtä kiehtovaa on pohtia, ketkä jäivät ilman himoittua tehtävää. SDP:n riveissä herättää ihmetystä, miksi joukko kokeneita kansanedustajia ei päässyt edes Säätytalolle, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Ministerivalinnat ovat puolueiden puheenjohtajille aina vaikea palapeli, jossa on otettava huomioon pätevyyden lisäksi alueellinen tasapaino, sukupuolten tasa-arvo, ehkä ikäkin. Tehtävästä ei voi selvitä ilman kritiikkiä.
SDP:n riveissä on herättänyt enemmän ihmetystä se, miksi osa konkarikansanedustajista jäi ulos Säätytalon hallitusneuvotteluista. Tässä joukossa olivat esimerkiksi isoja äänimääriä keränneet Kristiina Salonen, Merja Mäkisalo-Ropponen, Anneli Kiljunen, Eeva-Johanna Eloranta. Hiljaisia puurtajia, puolueen työjuhtia.
Haluan erikseen korostaa, että mainitut kansanedustajat eivät ottaneet yhteyttä minuun, vaan hämmentyneet kyselyt tulivat niin sanotusti kentältä.
Hallitusneuvottelujen aikaan äänestäjät kyselivät alueensa ääniharavalta, mikä tunnelma Säätytalolla on – ja kansanedustaja joutui vastailemaan, ettei tiedä, kun ei ole paikalla. Noloa kansanedustajalle, vahingollista puolueelle.
Esimerkiksi Salonen keräsi yli 10 400 ääntä, joiden ansiosta Rauma oli Suomen toiseksi vahvin demaripaikkakunta. Pohjois-Karjalan äänikuningatar, terveystieteiden tohtori Mäkisalo-Ropponen sai yli 8200 ääntä.