Mainos

Jussi Kärjen kommentti: Antti Rinne pääsee pian puhdistamaan ilmaa SDP:ssä – miksi demarien hiljaiset puurtajat eivät päässeet Säätytalolle?

Ministerisalkkujen jakaminen on mielenkiintoista seurattavaa, mutta lähes yhtä kiehtovaa on pohtia, ketkä jäivät ilman himoittua tehtävää. SDP:n riveissä herättää ihmetystä, miksi joukko kokeneita kansanedustajia ei päässyt edes Säätytalolle, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.

Ministerivalinnat ovat puolueiden puheenjohtajille aina vaikea palapeli, jossa on otettava huomioon pätevyyden lisäksi alueellinen tasapaino, sukupuolten tasa-arvo, ehkä ikäkin. Tehtävästä ei voi selvitä ilman kritiikkiä.

SDP:n riveissä on herättänyt enemmän ihmetystä se, miksi osa konkarikansanedustajista jäi ulos Säätytalon hallitusneuvotteluista. Tässä joukossa olivat esimerkiksi isoja äänimääriä keränneet Kristiina Salonen,Merja Mäkisalo-Ropponen, Anneli Kiljunen, Eeva-Johanna Eloranta. Hiljaisia puurtajia, puolueen työjuhtia.

Haluan erikseen korostaa, että mainitut kansanedustajat eivät ottaneet yhteyttä minuun, vaan hämmentyneet kyselyt tulivat niin sanotusti kentältä. 

Hallitusneuvottelujen aikaan äänestäjät kyselivät alueensa ääniharavalta, mikä tunnelma Säätytalolla on – ja kansanedustaja joutui vastailemaan, ettei tiedä, kun ei ole paikalla. Noloa kansanedustajalle, vahingollista puolueelle.

Esimerkiksi Salonen keräsi yli 10 400 ääntä, joiden ansiosta Rauma oli Suomen toiseksi vahvin demaripaikkakunta. Pohjois-Karjalan äänikuningatar, terveystieteiden tohtori Mäkisalo-Ropponen sai yli 8200 ääntä.

Valiokuntien johtopaikat kiinnostavat seuraavaksi

Ministerisalkkujen jälkeen puolueet alkavat jakamaan seuraavia tärkeitä tehtäviä eli valiokuntien ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien paikkoja.

Sieltä voi irrota pientä lohdutusta muutamille.

Pitkäaikainen kansanedustaja, varatuomari Johanna Ojala-Niemelä olisi todennäköisesti ollut ministerijonossa, jos Sdp olisi saanut oikeusministerin salkun. Nyt Lapin edustaja on erittäin vahva nimi perustuslakivaliokunnan johtoon.

Tosin paikasta on tiettävästi kiinnostunut myös eduskunnan paluumuuttaja Johannes Koskinen, jonka erityisavustajana Ojala-Niemelä toimi ennen kansanedustajauraansa.

Kokenut ministeriryhmä

Jälkipyykistä huolimatta SDP:n ministeriryhmä on kokenut ja pätevä – sieltä olisi ollut vaikea napata yhtä nimeä pois ja esittää toista tilalle. Arvostelu kohdistuukin enemmän prosessiin, miten hallitusneuvottelijat oli oikein valittu.

Eniten pulinaa omissakin joukoissa on aiheuttanut Timo Harakan nousu viime hetkillä ministeriryhmään. Onko Harakalla osaamista juuri työministerin erittäin vaativiin tehtäviin? Hallituksen ja hallitusohjelman kohtalo on sidottu 75 prosentin työllisyysasteeseen.

Toverillista keskustelua on käyty myös siitä, onko demarien kaikki soteosaaminen vain ja ainoastaan Krista Kiurun pääkopassa. Ja siitä, miksi eduskunnasta pudonnut Pilvi Torsti oli Säätytalolla isommassa roolissa kuin äänimääräänsä nostaneet kansanedustajat.

Keskustan Sipilä sai kuulla valinnoistaan

SDP:n joukoissa ainakin osa odottaa avointa keskustelua ministerivalinnoista ja Säätytalon ilmiöpöytien kokoonpanoista, jotta jokainen voi purkaa tuntojaan. Kaikilla ei ole ilmiömäisen hyvä fiilis.

Viime vaalikaudella keskusta ei harrastanut avointa tuuletusta ja yleensä se kostautuu, kun vaikeat ajat tulevat. Juha Sipilää hutkittiin loppuvaiheessa vaalikentillä surutta Berner-kortilla, kun omatkin hylkäsivät puolueen.

Ja vaikeat ajat ovat tulossa Rinteenkin hallitukselle. Sen takia demarien olisi hyvä yrittää pitää edes oma eduskuntaryhmä yhtenäisenä.

On tuuletuksen aika, eikä se ole enää voitontuuletus.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja