Kommentti: Oma parlamenttiryhmä nöyryytti Merkeliä – kanslerin laiva uppoaa uhkaavasti, vettä on jo konehuoneessa

Virheiden ja kirvelevien tappioiden myöntäminen kolme kertaa reilun viikon sisällä on nöyryyttävää kenelle tahansa.

Erityisen masentavaa sen täytyy olla Euroopan ja koko maailman vaikutusvaltaisimpana naisena pidetylle Saksan liittokanslerille.

Kompurointi alkoi Chemnitzin puukotuksen jälkeen käynnistyneistä oikestoradikaalien ja uusnatsien mellakoista. Maan tiedustelujohtaja Hans-Georg Maassen vähätteli tapahtumia. Merkelin hallituksen oli tarkoitus näpäyttää johtavaa virkamiestä. Luokattoman poliittisen suhmuroinnin tuloksena Maassen sai yllättäen ylennyksen ja palkankorotuksen.

Päätös peruttiin. Merkel pyysi anteeksi törttöilyä ja myönsi käytännössä samalla, ettei hänestä enää ole tavallisen saksalaisen tuntojen tulkiksi. Eikä koalition suvereeniksi johtajaksi.

Saksan teollisuuden keskusliiton BDI:n vuotuisessa tilaisuudessa Berliinissä liittokansleri joutui korvat punaisena kuuntelemaan talouselämän ykkösketjun haukkuja.

Vaivalloisella pihtisynnytyksellä puristettu oikeiston ja demareiden suuri koalitio on patruunoiden mielestä keskittynyt jäsentenväliseen jänkkäämiseen, kun olisi pitänyt tehdä maan talouden kannalta kauaskantoisia päätöksiä.

Merkel myönsi virheet ja piti arvostelua oikeutettuna. Yleensä kestokansleri on tällaisissa tilanteissa keskittynyt teflonpintaisiin väistöliikkeisiin ja laukaissut samalla kiperiä vastapalloja arvostelijoille.

Parlamenttiryhmän vallankaappaus

Kolmannen ja katkerimman tappion järjesti oma kristillisdemokraattien (CDU) ja Baijerin sisarpuolueen (CSU) parlamenttiryhmä samana päivänä, kun talouselämä tykitti oman täyslaidallisensa.

Oikeistounionin liittopäiväedustajat valitsivat vastoin Merkelin tahtoa puheenjohtajakseen finanssi- ja veroasiantuntija Ralph Brinkhausin. Kanslerin pitkäaikainen luottomies Volker Kauder hävisi vaalin.

Merkel kävi kuuliaisesti niiamassa nöyryytyksen. ”Tappiot kuuluvat demokratiaan”, kuului kanslerin summaus.

Tämän jälkeen kaikki on mahdollista. Myös se, että Merkel heittää pyyhkeen kehään ennen aikojaan.

Oikeistounionin parlamenttiryhmä on avainasemassa, kun tulevia suuria sisä- ja EU-poliittisia ratkaisuja tehdään. Volker Kauder on tähän asti tehnyt hartiavoimin töitä, jotta ryhmä on taivutettu tukemaan muiden muassa Merkelin linjaa euroalueen kriisimaiden tukemisessa.

Jatkossa Saksan johtaja ei voi olla varma tästä tuesta. Uusi ryhmänjohtaja Ralph Brinkhaus on kuulunut euroratkaisujen arvostelijoihin. Hän oli myös laatimassa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin uudistusehdotuksiin jyrkän torjuvaa vastausta, jota sittemmin loivennettiin.

Luottamusäänestys jo lähikuukausina

On hyvin mahdollista, että Merkel joutuu jo lähikuukausina mittauttamaan kannatuksensa jonkun konkreettisen päätöksen yhteydessä. Välttämättä omat eivät enää tue johtotähteään varauksetta.

Merkelin lähtölaskenta siis kiihtyy. Väistämättä.

Berliinin hallituskortteleissa ounastellaan jo, että viimeistään ensi kevään EU-vaalien jälkeen Merkelin pyyhe lentää kehään. Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Pahimmassa tapauksessa liittokanslerin asema kyseenalaistetaan jo muutaman viikon päästä pidettävien Baijerin ja Hessenin osavaltiovaalien jälkeen.

Se ei tietenkään tarkoita maailmanloppua. Ei Saksassa eikä Euroopassa. Mutta ajat muuttuvat taatusti epävarmemmiksi.

Monenkeskinen yhteisiin sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys menettää yhden vahvimmista puolestapuhujistaan. Saksan sisäpolitiikka muuttuu repivämmäksi. Berliinistä heitetään entistä enemmän kapuloita EU:n rattaisiin.

Se heijastuu koko kansainväliseen politiikkaan. Kansallismielisten oikeistopopulistien ote vahvistuu. Kaikkialla.

Itsestäänselvää seuraaja ei ole

Vielä on ennenaikaista sanoa, kenelle Merkel luovuttaa Saksan oikeistounionin viestikapulan, jos ylipäätään luovuttaa ennen aikojaan. Seuraajaehdokkaiden lista on toistaiseksi sekä pitkä että harmaa.

Hallituksessa vahvimpina lenkkeinä pidetään talousministeri Peter Altmaieria ja terveysministeri Jens Spahnia. CDU:n puoluetoimistoa rautaisella kädellä johtava Annegret Kramp-Karrenbauer on tiettävästi Merkelin oma suosikki.

Osavaltiopääministereistä Nordrhein-Westfalenin Armin Laschetia ja pohjoisen Schleswig-Holsteinin nuorta tähteä Daniel Güntheriä pidetään myös potentiaalisina perintöprinsseinä.

Yksikään haastaja ei vielä ole paljastanut korttejaan. Kohtuullisen tuntemattoman ja Merkelin hoviin kuulumattoman Ralph Brinkhausin nousu CDU/CSU:n ryhmänjohtajaksi osoitti, että seuraajan valinta ei enää ole Merkelin käsissä.

Eikä hän myöskään pääse enää välttämättä itse päättämään, koska on aika puhdistaa Berliinin kanslerinviraston pöytä.