Liittokansleri Angela Merkelin johtama oikeisto jyräsi murskavoittoon Saksan suurimmassa osavaltiossa. Berliinin rautarouva otti samalla pitkän askeleen kohti neljättä kanslerikautta.
Koko Saksa kohisi koko alkuvuoden Schulz-ilmiöstä.
Saksan demarien kansleriehdokas, EU-parlamentin entinen puhemies Martin Schulz nosti puoleensa kannatusluvut jyrkkään nousuun. Karismaattinen kansanmies kipusi itse nopeasti kanslerikisan ykköseksi ohi 13 vuotta Saksaa hallinneen Angela Merkelin.
Sukat lähtivät pyörimään rividemarien jaloissa. Moni äityi repimään hurmiossa piikkejä oikeistovetoisen hallituksen aamukammasta. EU:n mahtimaa tuntui etenevän vääjäämättä kohti vallanvaihtoa. Punavihreä tulevaisuus häämötti.
Liittokanslerin kristillisdemokraattisessa puolueessa levisi paniikki. Ainoa, joka pysyi rauhallisena, oli Merkel itse. Hän ei arvostellut median suitsuttamaa haastajaansa. Ei järjestänyt kriisikokouksia. Eikä hakenut omista riveistä syyllisiä suosion nopeaan laskuun.
Merkelin oikeat siirrot
Kokeneiden kristillisdemokraattien mukaan liittokansleri säilytti tyyneytensä ja teki kaksi ilmeisen ratkaisevaa oikeaa siirtoa. Niiden ansiosta Martin Schhulzista saattaa tulla jo kolmas Merkeliin kompastuva demarihaastaja.
Merkel keskittyi koko kevään kansainvälisiin asioihin eikä työntänyt julkisuudessa lusikkaansa sisäpolittisiin soppiin. Kulissien takana hän kuitenkin rohkaisi aseenkantajiaan ottamaan tiukemman linjan suhteessa ulkomaalaisiin ja kasvaviin sisäisiin turvallisuushaasteisiin.
Sisäministeri Thomas de Maiziere kävi pari viikkoa sitten julkisuudessa töräyttämässä, etteivät islamilaisten naisten burkat kuulu Saksaan. Media tyrmäsi ministerin höläytyksen, mutta moni tavallinen saksalainen tulkitsi viestin juuri niin kuin Merkel halusi: oikeistovetoinen Berliinin hallitus ei anna maan islamisoitua viime vuosien pakolaisvyörystä huolimatta.