Kommentti: Merkel ei jäänyt haastajien ja julkisuuden revittäväksi, vaan otti viime viikkojen tappioista täyden vastuun – ainakin melkein

Hessenillä, jonka me suomalaiset tunnemme Frankfurtin pankkimetropolista ja suuresta lentokentästä, on taatusti omat ongelmansa. Niillä oli kuitenkin hyvin vähän merkitystä sunnuntain maapäivävaaleissa.

Vaalikarjan vihainen potkaisu kohdistui Merkeliin ja hänen johtamaansa CDU:n ja sosiaalidemokraattien (SPD) muodostamaan suureen koalitioon. Lähes pelkästään niihin. Hallituspuolueiden kannatus suli 22 prosenttiyksikköä.

Tätä ei tällä kertaa kiistä kukaan. Ei edes yritä kiistää. Baijerissa kävi kaksi viikkoa sitten samalla tavalla. Silloin vielä venkoiltiin, koska Merkelin oma puolue ei aseta Baijerissa ehdokkaita.

Nyt kupletin juoni on hyvin yksiselitteinen.

Jos ja kun suuri koalitio jatkaa, Merkelin luopuminen puolueensa puheenjohtajuudesta on vain puolivillainen yritys ottaa poliittinen vastuu tapahtuneesta.

Täysi vastuu tarkoittaisi hallituksen hajottamista. Sitä tuskin tapahtuu, vaikka SPD:n sisäiset paineet ovat kovat. Puolueen alamäki jatkuisi, jos maassa järjestettäisiin jo keväällä ennenaikaiset vaalit.

Tyylikästä vetäytymistä vaikea varmistaa

Kyse onkin enemmän Merkelin ja hänen aseenkantajiensa yrityksestä varmistaa, että 13 vuotta kestänyt kiistatta menestyksellinen valtakausi päättyy mahdollisimman vähin kolhuin ja tyylikkäästi. Kestokansleri haluaa selvästi myös itse päästä vaikuttamaan seuraajansa valintaan.

Vielä ei tiedetä onnistuuko tämä ounasteltu suunnitelma.

MTV Uutisten Berliinistä saamien tietojen mukaan Merkel luopuisi myös kanslerin tehtävistä hyvissä ajoin ennen seuraavia liittopäivävaaleja vuonna 2021. Näin hän tekisi uudelle puheenjohtajalle tilaa käydä kanslerin paikalta vaalitaistoon.

Tätä SPD ei välttämättä hyväksy. Siksi on mahdollista, että Saksassa järjestetään joka tapauksessa ennenaikaiset vaalit. Ennemmin tai myöhemmin.

Jos ja kun tässä tilanteessa pitää ennustaa, sanoisin ennemmin.

Hallituksen sisäinen ristiveto kasvaa

Merkelin heikon ja riitaisen hallituksen työ ei helpotu sillä, että CDU valitsee itselleen uuden puheenjohtajan. Pikemminkin päinvastoin.

CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n riitojen ja demarien sisäisen väännön lisäksi hallituksen sisälle avautuu uusi taistelulinja suurimman ryhmän eli CDU:n sisälle. Jo tähän mennessä on nähty, että Merkelin arvovalta ei enää riitä pitämään pukareita kurissa. Nyt asetelma muuttuu vielä surkeammaksi.

On hyvin mahdollista, että jo keväällä Merkelin on pakko mittauttaa kannatuksensa, kun päätöksenteko jämähtää hallituksen sisäisiin kiistoihin. Tällaisesta äänestyksestä Merkel ei selviäisi voittajana. Pitkän poliittisen loppuottelun viimeinen erä päättyisi sittenkin kirvelevään tappioon.

Jonkun verran hallituksen työhön vaikuttaa se, kenet CDU huutaa johtajakseen.

Potentiaalisimpina kandidaatteina pidetään terveysministeri Jens Spahnia, CDU:n puolusihteeri Annegret Kramp-Karrenbaueria ja Nordrhein-Westfalenin pääministeriä Armin Laschetia.

Merkelillä on seuraajasuosikkinsa

Merkelin vastainen oppositio ajanee Spahnia, jos hän lähtee ehdolle. Merkel itse suosii Kramp-Karrenbaueria ja Laschetia tässä järjestyksessä, koska heidän kanssaan yhteistyö olisi todennäköisesti juohevampaa kuin nuoren ja kunnianhimoisen Spahnin kanssa.

Alustavien vahvistamattomien tietojen mukaan CDU:n entinen pitkäaikainen puoluesihteeri ja Merkelin haastaja Friedrich Merz lähtisi myös mukaan kisaan. Berliinin CDU-piireissä Merzin mahdollisuuksia nousta puoluejohtajaksi pidetään kuitenkin häviävän pieninä.

EU:n on syytä valmistautua uuteen pitkään pysähtyneisyyden aikaan, kun CDU yrittää saada rivinsä järjestykseen. Vuoden 2017 vaalien jälkeen muiden jäsenmaiden, erityisesti Ranskan, kärsivällisyyttä jo koeteltiin, kun Merkelin neljättä hallitusta jyystettiin kasaan kuukausikaupalla.

Moni asia junnasi paikallaan eikä montaa näistä asioista ole vieläkään saatu liikkeelle.

Saksan vahvaa vipuvartta on nyt turha haikailla, kun Brexitiä yritetään saatella satamaan ja Italiaa maanitellaan budjettiruotuun. Euroopan unionia hajottavat voimat erityisesti Roomassa käyttävät tilannetta taatusti hyväkseen.