Kristillisdemokraatteja (CDU) 18 vuotta johtanut ruostunut rautarouva Angela Merkel luopuu puoluejohtajuudesta, mutta jatkanee kanslerina. Hallituksen sisäistä vääntöä tämä veto tuskin helpottaa. Kompurointi ja kiistely jatkuu, kun jatkossa myös oma puolue yrittää tehdä pesäeroa kansleriin.
Hessenillä, jonka me suomalaiset tunnemme Frankfurtin pankkimetropolista ja suuresta lentokentästä, on taatusti omat ongelmansa. Niillä oli kuitenkin hyvin vähän merkitystä sunnuntain maapäivävaaleissa.
Vaalikarjan vihainen potkaisu kohdistui Merkeliin ja hänen johtamaansa CDU:n ja sosiaalidemokraattien (SPD) muodostamaan suureen koalitioon. Lähes pelkästään niihin. Hallituspuolueiden kannatus suli 22 prosenttiyksikköä.
Tätä ei tällä kertaa kiistä kukaan. Ei edes yritä kiistää. Baijerissa kävi kaksi viikkoa sitten samalla tavalla. Silloin vielä venkoiltiin, koska Merkelin oma puolue ei aseta Baijerissa ehdokkaita.
Nyt kupletin juoni on hyvin yksiselitteinen.
Jos ja kun suuri koalitio jatkaa, Merkelin luopuminen puolueensa puheenjohtajuudesta on vain puolivillainen yritys ottaa poliittinen vastuu tapahtuneesta.
Täysi vastuu tarkoittaisi hallituksen hajottamista. Sitä tuskin tapahtuu, vaikka SPD:n sisäiset paineet ovat kovat. Puolueen alamäki jatkuisi, jos maassa järjestettäisiin jo keväällä ennenaikaiset vaalit.
Tyylikästä vetäytymistä vaikea varmistaa
Kyse onkin enemmän Merkelin ja hänen aseenkantajiensa yrityksestä varmistaa, että 13 vuotta kestänyt kiistatta menestyksellinen valtakausi päättyy mahdollisimman vähin kolhuin ja tyylikkäästi. Kestokansleri haluaa selvästi myös itse päästä vaikuttamaan seuraajansa valintaan.