Kommentti: Merkelin hallitus heikkeni ratkaisevasti – vihreiden ja oikeistopopulistien nousukiito jatkuu Saksassa

Oikeiston loputon sisäinen jänkkääminen vuoden 2015 pakolaiskriisin seurauksista on yksi Baijerin vaalituloksen keskeisimmistä selityksistä. Ellei jopa keskeisin.

Osavaltiota vuosikymmenien ajan suvereenisti hallinnut kristillis-sosiaalinen unioni CSU menetti mahtiasemansa, koska se keskittyi sisäministeri Horst Seehoferin johdolla kampittamaan liittokansleri Angela Merkeliä.

Ne, joiden mielestä liittokansleri teki vuonna 2015 virheen, laukaistessaan turvapaikanhakijoiden vyöryn Saksaan, olivat jo valintansa tehneet. He äänestivät oikeistopopulistista ja ulkomaalaisvastaista Vaihtoehto Saksalle –puoluetta (AfD).

Erityisesti Baijerin suurkaupunkien hyvin koulutetut nuoret äänestäjät sanoivat haisevan vastalauseen maahanmuuttokiukuttelulle. He siivittävät vihreät osavaltion toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vihreät hyötyivät myös viime aikojen ympäristö- ja ilmastokeskustelusta.

Demareilla surkea tilanne

Saksan taloudellisesti vahvoissa läntisissä osavaltioissa kuuma ja kuiva kesä, dieselautojen tulevaisuus ja maailman merien jätemuovilautat huolestuttavat nuoria koulutettuja äänestäjiä. Enemmän kuin hallitsematon maahanmuutto.

Juuri tästä syystä AfD:n äänisaalis jäi odotettua pienemmäksi.

Valtakunnan tasolla nousu kuitenkin jatkuu. Itä-Saksan ensi vuoden osavaltiovaaleissa AfD voi nousta paikoin jopa suurimmaksi puolueeksi. Irvokkainta on se, että maahanmuutto kuohuttaa eniten siellä, missä maahanmuuttajia on vähiten.

Sosiaalidemokraatteihin (SPD) ei usko enää oikein kukaan. Entinen suuri kansanpuolue romahti Baijerissa alle kymmeneen prosenttiin. Myös valtakunnan tasolla alamäki jatkuu.

Kaikki tämä ei voi olla vaikuttamatta Merkelin suuren koalition työhön.

Kaikkien hallituspuolueiden on terävöitettävä profiiliaan ja tehtävä pesäeroa muihin tavalla tai toisella. Yhteistyö on repivää myös jatkossa, koska kaikki tuijottavat omaa napaansa.

SPD:n tilanne on surkein. Periaatteessa puolueen pitäisi jättää Merkelin hallitus ja hakea vauhtia oppositiosta. Uudet vaalit olisivat kuitenkin demareille tässä tilanteessa katastrofi. Siksi puolue pitää suuren koalition hengissä ainakin toistaiseksi ja yrittää haastaa konservatiivikumppanit kaikessa mahdollisessa.

CSU:n tappio ei lopulta ollut niin raskas, että miehiä pitäisi välttämättä vaihtaa. Se on Merkelille ja koko hallitukselle huono uutinen.

Kiistat jatkuvat, kiistakapula vaihtuu

Kiistat jatkuvat, muttaa kiistakapula vaihtuu. Maahanmuuton sijasta CSU:n pitää yrittää profiloitua muilla teemoilla. EU:hun ja euroon liittyvät kysymykset voivat olla sellaisia, jos ja kun esimerkiksi Italian kriisi kärjistyy ja EU:n kolmanneksi suurinta kansantaloutta pitää auttaa tavalla tai toisella

Vaikka Merkelin johtamat kristillisdemokraatit (CDU) eivät ole Baijerin vaaleissa mukana lainkaan myös suurimman hallituspuolueen sisällä kuohuu.

Liittokanslerin asema ei enää ole yhtä suvereeni kuin ennen ja Baijerin vaalit pahensivat tilannetta. CDU:n sisällä moni syyttää sisarpuolue CSU:n tappiosta Merkeliä.

Jos CDU kärsii Hessenissä kahden viikon päästä tappion, Merkelin on ehkä pakko luopua puolueen puheenjohtajan tehtävästä jo joulukuun puoluekokouksessa. Viimeistään se olisi suuren koalition lopun alku.

Merkel menettäisi lopullisesti otteensa omasta puolueestaan. Edessä olisi mieluummin enemmin kuin myöhemmin edeltäjän, demarikansleri Gerhard Schröderin kohtalo: luottamusäänestys, hallitusrintaman repeäminen ja ennenaikaiset vaalit.

Schröderin edeltäjän Helmut Kohlin malli olisi CDU:lle ehkä vielä huonompi. Kohl roikkui vallassa loppuun eli vuoden 1998 liittopäivävaaleihin asti ja johdatti puolueen kirvelevän vaalitappion kautta oppositioon.

EU-kumppanien pitää nyt varautua siihen, että Euroopan vakauden taannut Saksan ankkuri on irtoamassa. Maan entiset suuret kansanpuolueet taistelevat olemassaolostaan eivätkä jaksa keskittyä suuriin yhteisiin asioihin.