Angela Merkelin liittolaiset ovat kärsimässä historiallisen tappion, joka heikentää myös liittokanslerin jo valmiiksi heikentynyttä asemaa. Saksan puoluekenttä on murroksessa. Oikeiston ja vihreiden liitosta voi tulla uusi normaali.
Miksi meidän suomalaisten pitäisi kiinnostua nahkahousu- ja olutosavaltio Baijerin vaaleista?
Siksi, että Euroopassa tahdin määräävä Saksa on taitekohdassa, joka ravistelee vääjämättä koko maanosaa. Ja taloudellisesti vahvalla Baijerilla taas on erityisasema Saksan poliittisessa järjestelmässä.
Konservatiivinen kristillis-sosiaalinen unioni (CSU) on hallinnut Baijeria muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta yksin ja suvereenisti ehdottomalla enemmistöllä vuodesta 1957. CSU:n ylivalta Baijerissa on ollut yksi kristillisdemokraattien (CDU) valtakunnallisen mahtiaseman peruspilari.
Näin siitäkin huolimatta, vaikka omintakeisilla baijerilaisilla on ollut omintakeisia johtajia. Vanhempi polvi muistaa hyvin Franz-Josef Straussin, joka viljeli suomettumistermiä ja joka aiheutti kosolti päänsärkyä CDU:ta johtaneelle liittokansleri Helmut Kohlille.
Kohlin seuraaja ja oppityttö Angela Merkel ei hänkään olisi välttämättä pitkäaikainen kansleri ilman CSU:ta. Nyt Baijerin sisarpuolue kuitenkin vauhdittaa Merkelin lähtölaskentaa. Osin tarkoituksella ja osin ei.
Jäähyväiset ehdottomalle enemmistölle
CSU kärsii Baijerissa rökäletappion. Ehdottoman enemmistön viisi vuotta sitten taannut 47,7 prosentin kannatus voi pahimmassa tapauksessa sulaa sunnuntain vaaleissa alle 30 prosenttiin.
