Ranskan presidentti Emmanuel Macron on armoitettu puhuja. Mutta ei sittenkään niin armoitettu, että pystyisi kutittamaan liittokansleri Angela Merkeliltä lisää rahaa.
Tähän on tultu. Macronin EU-puheista on konkreettiset särmät hiottu pois. Jäljellä on paljon pateettista sanahelinää, jolle on helppo hymistellä, mutta joka ei velvoita ketään mihinkään.
Kyllä. Pariisin poliittinen komeetta hurmasi karismallaan Strassbourgin EU-parlamentin. Mutta komeetan vauhti on hyytynyt eikä päämäärä ole enää yhtä selkeä kuin vielä viime syksynä.
Parrasvalot ovat kääntyneet kohti Berliiniä ja Merkelin mietteliästä naamataulua. Nyt on viimeinkin aika puhua rahasta. Siitä Saksan johtaja puhuu kuten tähänkin asti.
Ei tipu tarkoittaa, että ei tipu. Ilman sarvia, hampaita ja karismaa. Tähän Berliiniin saapuvan Macronin ja häntä tukevan Etelä-Euroopan on tyytyminen. Taas kerran.
Macron tietää karun totuuden
Jotkut asiat etenevät. Johonkin suuntaan. Mutta suurta macronilaista loikkaa kohti kriiseistä paremmin selviävää euroaluetta on turha odottaa.
Ranskan johtaja tietää tämän. Se oli kirjoitettu sisään Strassbourgin palopuheeseen.
Macronin mukaan pankkiunionin edistämisessä pitää saada jotain aikaan ennen ensi vuoden EU-vaaleja. Hän ei tarkentanut mitä, koska tiesi Merkelin vastauksen.
Aika ei ole kypsä yhteiselle talletussuojalle. Etelä-Euroopan kriisipankkeja ei lähdetä pelastamaan saksalaisten rahoilla. Saksalaisilla riittää pelastettavaa myös kotikentällä.