Ne, jotka odottavat Saksalta höveliä EU-politiikkaa, pettyvät. Mahdollisten uusien rahavirtojen ehdot naulataan tiukoiksi.
Ensin pitää muistuttaa, että Saksassa ei ole vielä hallitusta. Vasta 4. maaliskuuta tiedetään, hyväksyvätkö sosiaalidemokraattien (SPD) rivijäsenet oikeistounionin (CDU + CSU) kanssa neuvotellun hallitusohjelman.
Korttitalo voi kaatua. Käytännössä se tarkoittaisi, että Saksassa järjestetään nopealla aikataululla uudet vaalit. Silloin pysähtyneisyyden tila jatkuisi Euroopassa vielä pitkään.
Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että demarit muljahtavat mukaan Angela Merkelin neljänteen hallitukseen. Töihin sen pitäisi tarttua ennen pääsiäistä.
Merkkejä läpimurrosta
Kun suuren koalition hallitusohjelmaa lukee EU-partiolaisen huivi kaulassa, se todella näyttää jonkinmoisela läpimurrolta. Eurooppa mainitaan lähes 300 kertaa ja selvällä saksan kielellä todetaan, että Saksa on valmis maksamaan lisää, jos ja kun Euroopalle todella tuotetaan lisäarvoa.
Kun suuren koalition johtavilta poliitikoilta kysytään, mistä asioista Saksa on valmis maksamaan enemmän esimerkiksi EU:n budjetissa ja miten paljon, vastaus on epäselvää pyörittelyä.
Sama koskee mahdollista euroalueen omaa budjettia, Euroopan omaksi valuuttarahastoksi todenäköisesti muutettavaa vakausmekanismia (EVM) sekä pankkiunionin yhteistä talletussuojaa.
Tässä jankkaamisessa ei ole häivähdystäkään läpimurrosta. Päinvastoin.
Samaa keskustelua on käyty koko 2010-luku. Avainkysymys on, saadaanko Saksalta lisää rahaa yhteisten ongelmien ja yksittäisten maiden kriisien hoitamiseen? Ja jos saadaan, niin millä ehdoilla.
Yksi demari ei tee kesää
On turha olettaa suoraviivaisesti, että vastaus on myönteinen, koska hövelimpää linjaa kannattavat demarit saivat itselleen valtiovarainministerin salkun.
Kerran Merkelin suuressa koalitiossa on jo ollut demari valtiovarainministerinä (Peer Steinbrück 2005-2009) ja vastaus oli ei.
EU-vastainen Vaihtoehto Saksalle –puolue (AfD) on SPD:lle täsmälleen yhtä hankala ja pelottava haastaja kuin oikeistolle. Uudeksi kukkaronvartijaksi todennäköisesti nouseva Hampurin ylipormestari Olaf Scholz ei missään tapauksessa lähde jakamaan saksalaisten veronmaksajien rahoja avokätisesti.
Ei EU:n eikä euroalueen budjettiin, jos sellainen tulee. Ei rahaliiton uudistettaviin rahastoihin. Eikä ylivelkaantuneille euromaille.
Jos rahaa jaetaan, ehdot laaditaan tiukoiksi. Niin tiukoiksi, että kukkaroa ei juuri tarvitse raottaa.
Viimeinen sana on Merkelillä
Kaikkien niiden, jotka jo juhlivat Berliinin rahahanojen avautumista, on hyvä muistaa, että viimeinen sana on edelleen liittokansleri Merkelillä.
Jos hän ja erityisesti hänen vaalitappiota kärvistelevä puolueensa saa päättää, kukkaron nyöri pysyy valtiovarainministeriötä pitkään johtaneen Wolfgang Schäublen vetämässä umpisolmussa. Virkaatekevä ministeri Peter Altmaier on jo useamman kerran käynyt sanomassa tämän ääneen Brysselissä.
Kun kesään mennessä pöydälle nostetaan Kreikan velkojen uudelleenjärjesteleminen, jarrua painaa Saksan parlamentti, missä mahdolliset muutokset pitää hyväksyttää.
Merkelin hallituksella ei juuri ole varaa myönnytyksiin. Enemmistö riittää kyllä, mutta keskustelua hallitsee suurin oppositiopuole AfD. Oikeistopopulistit lapioivat hallitusrintaman tupaan ankarasti lunta, jos päätettäväksi tulee Kreikan velkojen nollaaminen, korkojen laskeminen tai maksuaikojen pidentäminen.
Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan AfD on jotakuinkin tasoissa SPD:n kanssa. Kreikka-möyhkäämisellä puolue kääntää lukemat helposti edukseen.
Suomen huoli pääosin turhaa
Helsingissä on jo pidemmän aikaa istuttu kylmä rinki takapuolessa. Hallitus pelkää, ettei omaan napaan tuijottelua voi enää jatkaa Saksan siipien alla.
Valtiovarainministeriössä ja Suomen Pankissa on hääritty kuumeisesti siltä varalta, että budjettikuviot muuttuvat ja yhteinen talletussuoja nytkähtää liikkeelle.
Uskallan luvata, että kovin suurta huolta ei kannata kantaa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) voivat nukkua yönsä rauhassa. Paljon saa tapahtua, että Angela Merkel on valmis avaamaan demareiden kanssa sen umpisolmun, jonka Schäuble on suhmuroinut saksalaiseen kukkaroon.
Kokonaan toinen asia on, hyötyykö Eurooppa siitä, että veljet Juha ja Petteri nukkuvat hyvin. Veikkaan, että ei.