Kommentti: Jämähtääkö Eurooppa lopullisesti, jos Merkel voittaa taas?

Kovalla rummutuksella demarien kansleriehdokkaaksi valitun EU-parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin piti syrjäyttää pakolaiskriisin ryvettämä väsähtänyt Angela Merkel mennen tullen.

Sosiaalidemokraattien piti Schulzin johdolla paukuttaa ensin kolmen osavaltiovaalin voittoputki ja jyrätä niiden jälkeen syyskuussa Berliinin liittopäivien suurimmaksi puolueeksi. Pitkästä aikaa.

Kaksi kertaa demarit ovat yrittäneet. Tie on aina noussut pystyyn Merkelin kokoisen esteen kohdalla.

Pitihän sen olla selvää, että kolmentoista vuoden jälkeen saksalaisten enemmistö sanoo "kiitti Angela, mutta nyt riitti".

Piti ja piti. Myös brittien piti ja jenkkien piti ja niin edelleen.

Kolmas tappio tulossa

Schulzilla on nyt takanaan yllätystappio jo kahdessa osavaltiossa ja kolmas taitaa tulla suurimmassa eli Nordrhein-Westfalenissa sunnuntaina. Kansleriehdokkaan kotiosavaltiossa myös tasapeli ja jopa niukaksi kutistuva voitto on tulkittava takaiskuksi demareille. Sellaiseksi, josta puolue ei välttämättä selviä ja joka tasoittaa tien Angela Merkelin neljännelle kanslerikaudelle.

Periaatteessa voisi ajatella, ettei tässä ole mitään sen suurempaa dramatiikkaa. Ei varsinkaan meille suomalaisille.

Merkel on johtanut Saksaa ja myös Eurooppaa tavalla, joka sopii meille. Nykyisessä myllerryksessä voi myös olla parempi, että yksi maailman arvostetuimmista ja kokeneimmista johtajista pitää paikkansa Berliinin kanslerinviraston emäntänä.

Eurooppa on kuitenkin poikkeuksellisessa murroksessa, jossa kaikkien, myös hitaista mutta olemattomista liikkeistään tunnetun Merkelin, pitää ehkä tarkistaa näkemyksiään. Jos Merkel tarkistaa, myös Berliiniä uskollisesti peesanneen Suomen pitää.

Kupletin avainrooli on Ranskalla ja sen uudella presidentillä Emmanuel Macronilla.

Macronin pitää uudistaa

Macron ei voittanut vaaleja lupaamalla, että kaikki jatkuu Ranskassa ja EU:ssa kuten ennenkin. Ranskalaiset valitsivat Macronin, koska hän lupasi ravistella vanhoja rakenteita ja luutuneita ajatuksia sekä kotimaassa että Euroopassa. Ja koska oikeistopopulisteja luotsaavan Marine LePenin tarjoama vaihtoehto oli pähkähullu.

Elysee-palatsin uuden isännän pitää päästä lunastamaan näitä lupauksia mahdollisimman pian. Hänen on nostettava EU:n toiseksi suurin kansantalous jaloilleen. Lähes yhtä tärkeää Macronille on, että euroalueella luovutaan jääräpäisestä säästämisestä ja lisätään yhteisvastuuta.

Juuri näitä muutoksia Merkel ei niele. Ei ainakaan ennen syksyn liittopäivävaaleja. Ei, koska enemmistö saksalaisista ei edelleenkään suostu maksamaan Italian ja Kreikan kaltaisten tuhlaajamaiden laskuja.

Saksalaiset eivät suostu eikä Merkel niele. Ehkä juuri siksi hän myös voittaa sekä Nordrhein-Westfalenissa että syksyn valtakunnallisissa vaaleissa. Demarihaastaja Schulz tukee Macronin linjaa. Se voi olla hänen ratkaiseva virheensä.

Reilut 100 päivää aikaa

Nyt kysymys kuuluu, jämähtääkö Eurooppa lopullisesti ja kohtalokkaasti, jos tai kun Merkel voittaa torppaamalla Macronin esitykset? Todennäköisesti kyllä, mutta toivottavasti ei.

Saksan valtiollisiin vaaleihin on vielä reilusti yli 100 päivää. Juuri niiden 100 päivän aikana Macronin pitää saada aikaan näkyviä tuloksia. Tähän hän tarvitsee Merkelin apua. Berliinin on näytettävä Pariisille vihreää valoa tavalla tai toisella mahdollisimman pian.

Valitettavasti todennäköisempi vaihtoehto on, että vaaleihin valmistautuva liittokansleri sanoo maanantaina Berliiniin saapuvalle Macronille kohteliaasti ei, jos tulee puhe euroalueen budjetista ja yhteisistä joukkolainoista.

Syksyllä mahdollisen vaalivoiton jälkeen Merkelin mieli saattaa muuttua. Macronin ja koko Euroopan kannalta käänne voi tulla liian myöhään, jos se ylipäätään tulee.

Jos Schulz yllättää ja voittaa sittenkin, näkymä on eurooppalaisittain ehkä valoisampi. Paino on tässä(kin) sanalla ehkä.