Kommentti: Junckerin pateettinen hurmio ei pelasta Euroopan unionia

Komission puheenjohtaja päätti unohtaa realismin viimeisessä suuressa linjapuheessaan. Siksi jäsenmaiden vastaisku on pakollisten kohteliaisuuksien jälkeen todennäköisesti tyly.

Mykkänen: Ruotsin liittyminen euroon olisi Suomelle positiivista 7:19

Erityisesti Berliinissä ensireaktiot olivat erityisen kohteliaita. Kansliaministeri Peter Altmaier, liittokansleri Angela Merkelin oikea käsi, kiitteli Jean-Claude Junckerin Strasbourgin puhetta "tärkeäksi”, koska se ”antoi suuntaa tulevaisuudelle”.

Moni muu Saksan avainpoliitikko säesti. Korostetun kohteliaasti, vaikka Juncker rikkoi EU:n ikiaikaisen tabun. Hän teki kammiovärinää aiheuttavia konkreettisia esityksiä vain reilu viikko ennen suuren jäsenmaan, tässä tapauksessa Saksan vaaleja.

Juncker halusi tällä ”röyhkeydellä” alleviivata puheensa historiallisuutta ja varmistaa, että ainakin EU-kuplan sisällä häntä pidetään Ranskan Jacques Delorsin ja Saksan Helmut Kohlin kaltaisena ”suurena eurooppalaisena”.

Historiallisuutta himmentää hitusen se, että tabujen rikkomiseen oli haettu lupa Merkeliltä. Juncker kertoi Berliinin kanslerinviraston emännälle muutama viikkoa sitten yhteisellä lounaalla, mitä tuleman piti. Eikä Merkel vastustanut.

Saksan johtaja tuskin tuhlasi aikaansa kertoakseen kokeneelle EU-ketulle, että puheen hurmioituneesta maalailuista ei jää paljon jäljelle siinä vaiheessa, kun jäsenmaiden pitää tehdä päätöksiä. Juncker tiesi tietysti, että näin käy. Silti hän varasi itselleen oikeuden unohtaa realismi ja kaikki ne jäätävän kylmät suihkut, joita on vääjäämättä tulossa. Eri suunnista.

Rahaliittoa ja Schengeniä vaikea laajentaa

Iso osa nykyisistä euromaista torjuu taatusti ehdotuksen rahaliiton nopeasta laajentamisesta.

Pakka on edelleen pahasti sekaisin, vaikka toisin väitetään. Kukaan ei halua uutta Kreikkaa. Eikä Saksa halua maksaa viuluja, kun horjuvia kandidaatteja laitetaan Junckerin ehdottamilla ”finanssitoimenpiteillä” kuntoon. Puola ja Unkari torjuvat euron poliittisista syistä.

Rajatarkastuksista vapaan Schengenin alueen laajentamisessa on yhtä vähän realismia.

Pakolaiskriisi oli repiä unionin kappaleiksi, koska Schengenin ulkorajojen valvonta mätti ja koska rajoista vapaalla alueella pakolaistulva ei pysynyt hallinnassa. Tahti ei tässä suhteessa ole paljon parantunut. Monissa jäsenmaissa ollaan satavarmoja, että kaaos vain pahenisi, jos esimerkiksi Romania liittyisi Schengeniin.

Mahtikomissiolla vähän kannattajia

Komission vallan tuntuva lisääminen ja jäsenmaiden muodostaman Eurooppa-neuvoston heikentäminen oli Junckerin puheen kovaa ydintä kaiken pateettisuuden keskellä. Myös sen nieleminen tuottaa EU-pääkaupungeissa, erityisesti Pariisissa ja Berliinissä, suuria vaikeuksia.

Junckerin mielestä komission varapuheenjohtajan pitäisi olla sekä euroryhmän vetäjä että paljon puhuttu valtiovarainministeri. Komission nykyinen vetäjä puhuu, toisin kuin Saksan ja Ranskan johtajat, korostetusti koko EU:n, ei euroalueen valtiovarainministeristä. Juncker yhdistäisi myös EU:n komission ja huippukokouksia vetävän Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan pestit.

Jos vielä enemmistöpäätösten määrää karsittaisiin tuntuvasti luxemburgilaisen ehdottamalla tavalla, Bryssel todella veisi ja pääkaupungit vikisisivät. Kaikissa asioissa eurosta ulkopolitiikkaan.

Suomen kaltaisissa pienissä jäsenmaissa komission vallan lisäämiseen on yleensä suhtauduttu myönteisesti, mutta myös niissä näin radikaali muutos tuskin menee läpi. Jo muutenkin niskuroivien Itä-Euroopan maiden reaktiota ei tarvitse sen enempää aprikoida.

Väärät keinot oikeassa paikassa

Euroopalla on nyt tuhannen taalan paikka koota rivejään, keskittyä oleelliseen ja palauttaa eurooppalaisten usko unioniinsa. Brittien lähtö ei aiheuttanut pelättyä ketjureaktiota ja oikeistopopulistien vyörytys hiipui.

Junckerin hurmahenkisillä resepteillä syötävää soppaa ei kuitenkaan synny. Tavallinen tallaaja, Algarvesta Utsjoelle, arvostaa tähänastisen lillukanvarsien vatvomisen jälkeen taatusti enemmän maanläheistä ja kylmääkin realismia.

Brysselin Suuri Eurooppalainen, wannabe-sellainen, oli Suuri Realisti oikeastaan vain yhdessä asiassa. Mutta hyvä, että edes siinä. Junckerin mielestä Turkilla ei ole vielä pitkään aikaan, jos on koskaan, asiaa EU:n jäseneksi.

Lue myös:

    Uusimmat