Leijonien MM-kulta on joka kerta iso juttu. Tällä kertaa maailmanmestaruus irtosi melkoisen draamakaaren kautta. Tuorein, neljäs MM-kulta, kiteytyi yhteen kuvaavaan kommenttiin, kirjoittaa kisoja paikan päältä seurannut MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Vielä yömyöhäisellä, monta tuntia finaalin ratkeamisen jälkeen, päässä pyöri yksi ajatus: veljet, mikä kiekkonäytelmä. Ja mikä tapahtuma.
Suomen MM-kotiturnaus sai arvoisensa huipennuksen. Oli Sanna Marinia, Kimi Räikköstä, tasavallan presidentin Sauli Niinistön huumoria ja roppakaupalla draamaa.
Jo pidempiaikaiseen historiaan nojaten, 3–1-tilanteessa tuntui siltä, että tätä Leijonien joukkuetta ei enää lyödä. Saati kun Joel Armia sai kiekon toiseen aaltoon ja pääsi paikkaan, mistä hän olisi voinut pistää pelin lopullisesti pakettiin. Ei.
Kanada teki temput ja tuli tasoihin.
Mieleen juolahti, että niinköhän taas. Verkkokalvoille piirtyi kuva viime kevään Latvian MM-kisoista ja yhdestä aloituksesta. Petri Kontiola kaapi voiton ja sen jälkeen tapahtui kummia. Kanadalle kahdella yhtä vastaan -hyökkäys ja sinne helähti.
Kaiken lisäksi vaahteranlehdillä oli nyt vielä parempia yksilöitä mukana. Oli virtuoosimaista Matthew Barzalia, turnauksessa kovaa jälkeä nakuttanutta Pierre-Luc Duboisia ja tähtipuolustajaa Thomas Chabotia.
Mitäköhän tästä tulisi, saattoi miettiä.
Kolmella kolmea vastaan -formaatissa kun on sekä hyvät että hyvin kyseenalaiset puolensa.
***
Leijonien kannalta hyvä puoli tuli esille, kun Chabot rikkoi Hannes Björnistä. Näissä karkeloissa ja tällä tasolla neljällä kolmea vastaan -ylivoima tietää lähes varmasti rokotusta. Sieltä se myös tuli.
