Kommentti: Leijonien MM-kulta kiteytyi yhteen kuvaavaan kommenttiin – se kertoo paljon koko Suomi-kiekon tilasta

Vielä yömyöhäisellä, monta tuntia finaalin ratkeamisen jälkeen, päässä pyöri yksi ajatus: veljet, mikä kiekkonäytelmä. Ja mikä tapahtuma.

Suomen MM-kotiturnaus sai arvoisensa huipennuksen. Oli Sanna Marinia, Kimi Räikköstä, tasavallan presidentin Sauli Niinistön huumoria ja roppakaupalla draamaa.

Jo pidempiaikaiseen historiaan nojaten, 3–1-tilanteessa tuntui siltä, että tätä Leijonien joukkuetta ei enää lyödä. Saati kun Joel Armia sai kiekon toiseen aaltoon ja pääsi paikkaan, mistä hän olisi voinut pistää pelin lopullisesti pakettiin. Ei.

Kanada teki temput ja tuli tasoihin.

Mieleen juolahti, että niinköhän taas. Verkkokalvoille piirtyi kuva viime kevään Latvian MM-kisoista ja yhdestä aloituksesta. Petri Kontiola kaapi voiton ja sen jälkeen tapahtui kummia. Kanadalle kahdella yhtä vastaan -hyökkäys ja sinne helähti.

Kaiken lisäksi vaahteranlehdillä oli nyt vielä parempia yksilöitä mukana. Oli virtuoosimaista Matthew Barzalia, turnauksessa kovaa jälkeä nakuttanutta Pierre-Luc Duboisia ja tähtipuolustajaa Thomas Chabotia.

Mitäköhän tästä tulisi, saattoi miettiä.

Kolmella kolmea vastaan -formaatissa kun on sekä hyvät että hyvin kyseenalaiset puolensa.

***

Leijonien kannalta hyvä puoli tuli esille, kun Chabot rikkoi Hannes Björnistä. Näissä karkeloissa ja tällä tasolla neljällä kolmea vastaan -ylivoima tietää lähes varmasti rokotusta. Sieltä se myös tuli.

VIDEO: Katso Kanadan jatkoajan jäähy uudesta kuvakulmasta

Pelin jälkeen Nokia Arenan ytimessä näkyi vapautuneita kasvoja. Finaalissa tehot 2+1 nakuttanut Mikael Granlund innostui fiilistelemään draamakaarta, Leijonien voittomaalin tekijä Sakari Manninen myhäili jopa sekunnin sadasosan verran.

VIDEO: Mikael Granlund MM-kultahuumassa: "Jostain me se taas kaivettiin"

VIDEO: Leijonien sankari Sakari Manninen paljasti erätauon ajatuksensa: "Yhden paikan mä haluan vielä"

Kuvaavimman kommentin antoi Harri Pesonen.

– Tätähän (kultaa) meiltä odotettiinkin, Pesonen sanoi Aamulehdelle ja lehtitoimittajille.

Jo Pekingin talviolympialaisten jälkeen kaikki oli katettu kultamarssille. Sama runko jalkeilla, siihen lisää NHL-tulivoimaa ja kaiken pohjalla menestymisen isoin kulmakivi, voittava identiteetti.

Itse MM-matkassa oli hämmentäviä piirteitä. Se kulki niin, kuten Pesonen tiivisti: odotetusti.

Moni saattoi muistaa, miten aiemmissa MM-kotikisoissa oli ollut joka kerta jonkinlaista hässäkkää. Vähintään pienimuotoinen kriisi tai jonkinlaisia jarruttavia tekijöitä.

Ei tällä kertaa. Leijonat kulki voitosta voittoon ja joukkoon mahtui vain yksi kauneusvirhe. Ruotsi nipisti rankkarivoiton ja pilasi Leijonien täydellisen saldon.

Suomi on hävinnyt viimeksi MM-ottelun varsinaisella peliajalla kolme vuotta sitten Slovakiassa. Tuolloin Saksa oli alkulohkon päätösottelussa parempi lukemin 4–2.

Sen jälkeen 23 ottelua ja vain kaksi jatkoaikatappiota.

Saldo on huima.

Sen ja MM-kullan taakse piiloutuu kaksi isoa tekijää:

Peli ja sen toteuttajat.

Juttu jatkuu kuvan alla.

***

Leijonien huuliveikko Harri Pesonen on oiva esimerkki Suomi-kiekon nykytilasta. Pesonen on nyt kaksinkertainen MM-kultamitalisti ja olympiavoittaja. Kaikki tämä kolmessa turnauksessa. Voi vain spekuloida, olisiko Leijonat voittanut myös Riiassa kultaa, mikäli Pesonen olisi ollut mukana.

– Miten tässä taas kävi näin, Pesonen tokaisi Twitterissä, esitellessään MM-kultamitalia.

Nykypäivän realiteetti on se, että suomalaisessa jääkiekossa menestyminen ei ole toivon asia vaan Pesosen sanoin odotusarvo. Jokaisella tasolla.

Niin alle 18-vuotiaiden, alle 20-vuotiaiden kuin miesten eri turnauksissa. MM-kisoissa, olympialaisissa tai jopa World Cupissa.

Maamme ykköspelaajat ovat niin laadukkaita, että Suomi voi pistää jopa ylivertaiselle Kanadalle kampoihin.

Koska taustalla on voittava peli. Pohja.

Sunnuntain finaalissa näytti jo siltä, että Kanada pystyisi pistämään Meidän pelin kyykkyyn. Jatkuva paine oli myrkkyä Suomen pelaajille, joilla oli vaikeuksia päästä pelin rytmiin mukaan. Vaatimustaso oli ääretön.

Mitä pidemmälle peli meni, sitä vahvemmin Leijonat otti pelillisestä valtikasta kiinni. Siihen päälle poikkeuksellista yksilötaitoa á la Mikael Granlund ja pelin kuva kääntyi.

Myöhään illalla juhlahumua aistiessa päätyi herkästi yhteen huomioon:

Tämä alkaa olla jo peruskauraa.

Sitä se on myös jatkossa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

***

Sebastian Aho 24 vuotta, Aleksander Barkov 26 vuotta, Mikko Rantanen 25 vuotta, Patrik Laine 24 vuotta, Miro Heiskanen 22 vuotta, Teuvo Teräväinen 27 vuotta, Juuse Saros 27 vuotta ja Esa Lindell 28 vuotta.

Vasta osa maamme kärkipelaajista on astellut niin sanottuun prime time -ikään eli huippuvuosien äärelle. Ikärakenne kertoo suoraa viestiä siitä, ettei Suomi-kiekkoon ole tulossa minkäänlaista taantumaa.

Anton Lundellit, Joakim Kemellit, Aatu Rädyt, Topi Niemelät ja kumppanit edustavat uutta sukupolvea, joka luo jatkumoa kirkkaimman pelaajakatraan taakse.

– Asioita on tehty oikein. Olemme vahvalla polulla, Leijonien tähtihyökkääjä Mikael Granlund totesi, kun hän puhui Suomen viime vuosien menestyksestä.

LISÄÄ: Mikael Granlund jakoi Jukka Jalosesta uljaan väitteen MM-kullan jälkeen

Ikinuorekas Granlund, 30, tietää, että nykypolven perintö on hyvissä käsissä. Rinnalle on jo tullut ja tulee uusia soihdunkantajia.

Leijonien sunnuntain MM-finaalia seurasi yli kolme miljoonaa suomalaista. Keskikatsojamäärä oli 2,35 miljoonaa, mikä on aivan käsittämätön lukema.

On selvää, että Leijonat kiinnostaa. Kuten mestaruusjoukkueen rakastettu hahmo, joukkuejohtaja Mika Kortelainen totesi, Leijonat on Suomen seuratuin ja kiinnostavin brändi.

VIDEO: Leijonien Kortelainen ja Lehtinen MM-studioon MM-kullat kaulassa: "Aika syvällä tämä menee, tuonne ytimeen"

Nyt suomalaisia kasvatetaan menestyksen kulttuuriin. Suomi on ensi vuonnakin MM-kotikisojen ykkössuosikki. Eikä iso kuva horju, vaikka Leijonien peräsimeen astelisi Jukka Jalosen jälkeen Antti Pennanen tai joku muu.

Identiteetti on vahva ja sitä tukee laadukas pelaajakatras.

Silloin kun on ylpeyden aihetta, kannattaa siitä iloita. Vaikka olisimme kuinka nöyrä ja maltillinen kansa.