Kommentti: Kokoomuslaiset teltanpystyttäjät vaativat lisää penkkejä tilatakseihin – gallupit saattavat herättää Orpon haastajat

Demarirukkaset ja oppositiopaikka olivat järkytys kokoomukselle alkukesästä. Viime viikolla Turussa pahin shokki näytti olevan takana ja kokoomus halusi viestiä julkisuuteen, että se on valmis aloittamaan itselleen uudessa roolissa, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan toimittaja Antonia Berg.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 38 edustajasta ainoastaan viidellä on kokemusta oppositiopolitiikasta. Ilkka Kanerva, Paula Risikko, Sari Sarkomaa, Arto Satonen ja Ben Zyskowicz joutuvat nyt kaivamaan nuoremmalle väellä perinnetietoa siitä, miten tämä homma toimii. Tehtävä ei ole helppo. Kokoomuksella on näytön paikka, jos se haluaa pärjätä kovassa nosteessa olevalle perussuomalaisille opposition ykköspuolueen paikasta.

Petteri Orpo korosti puoluejohdon kesäkokouksessa, että poliittinen liturgia on jätettävä sivuun, jotta kokoomuksen viesti menee perille. Puolueen kannatus on hiipunut puoluemittauksissa ja syksyn aikana Orpon johtama kokoomus pitää tehdä sellaista politiikkaa, jolla kannatusluvut saadaan nousemaan. Eduskuntaryhmässä on monta asiantuntevaa entistä ministeriä, mutta riittääkö tämä innostamaan äänestäjiä?

Sen lisäksi että kokoomuksen tulevaisuus puolueena on vaakalaudalla, myös Petteri Orpon oma pesti puolueen puheenjohtajana on epävarma. Orpon puheenjohtajuus voi katkea ensi vuoden puoluekokouksessa, ellei hän seuraavan puolen vuoden aikana onnistu kääntämään kannatuksen suuntaa. Tämä ei tosiaan ole mikään helppo nakki.

Kokoomus kilpailee huomiosta oppositiossa galluppien suurimman puolueen, perussuomalaisten, kanssa. Perussuomalaiset kun selkeästi osaa puhua kansan kieltä, tai ainakin vetoaa äänestäjien tunteisiin ytimekkäillä letkautuksilla, ennemmin kuin faktapohjaisilla väitteillä. Esimerkiksi Teuvo Hakkaraisen mukaan aurinko ja taivaan isä säätävät ilmastoa ja tiedemiehet elävät omassa maailmassaan. Laura Huhtasaari taas, halusi presidenttinä pistää suomalaisten hammashoidon kuntoon, vaikka se ei millään tavalla kuulu presidentin tehtäviin. Ville Tavio vertailee EU:ta natsi-Saksaan, mainitakseni joitakin perussuomalaisia puheenvuoroja.

Kokoomuksessa jännitetään myös, miten Jussi Halla-aho tulee pärjäämään eduskuntakeskusteluissa syksyllä, kun hän palaa Euroopan parlamentista Arkadianmäelle. Halla-ahon sanomiset kiinnostavat aina kansaa.

Uskaltaako kukaan haastaa Orpoa?

Tällä hetkellä kukaan ei sano haastavansa Orpoa kokoomuksen puheenjohtajana, mutta auta armias, jos kannatus ei nouse kevään mennessä. Silloin yksi sun toinen haastaja nostaa pään.

Entinen oikeusministeri ja Kaakkois-Suomen ääniharava Antti Häkkänen on kokoomuskentän ylivoimainen suosikki. Vaikka hän nyt toistaa, ettei aio haastaa Orpoa, tilanne voi olla aivan toinen keväällä.

Uudenmaan ääniharava Elina Lepomäki, tunnettu suorista puheistaan, on todennäköisesti valmis haastamaan Orpon, jos ei oppositiopolitiikka pure huonoihin kannatuslukuihin. Lepomäen haasteena on hänen lyhyt uransa puolueaktiivina, koska kokoomuslaiset tuntuvat usein suosivan pitkään puolueessa toimineita.

Kai Mykkäsestä on myös povattu puheenjohtajaehdokasta. Mutta haluaako ja uskaltaako hän haastaa nykyisen puheenjohtajan, jos Orpo ei itse luovu paikastaan. Joka tapauksessa puheenjohtajan vaihto ei välttämättä käy yhtä helposti kuin Alexander Stubbin kohdalla. Orpo on kuitenkin puolueen oma kasvatti, siinä missä Stubb tuli puolueen ulkopuolelta. Ulkopuolisille on aina helpompi kääntää selkä.

Teltanpystyttäjien kapina

Kokoomuksen puoluekentällä vaaditaan myös koko puolueen uudistamista. Puolueen asioista päättää liian pieni, tilataksin takapenkille mahtuva porukka. Puolueaktiivin mukaan kenttäväki kelpaa teltan pystyttämiseen, mutta jos asioihin haluaa vaikuttaa, silloin ei enää kuunnella.

Pikkuhiljaa pitäisi luopua vanhasta näkemyksestä, että vain puolueen omia kasvatteja palkitaan hyvillä hommilla. Piirien junttaaminen alkaa olla mennyttä aikaa ja tätä myös osittain vastustetaan kokoomuksen kentällä. Ei tarvitse, eikä pidä olla puolueaktiivi 15 vuotiaasta saakka, jotta on tulevaisuus puolueen sisällä. Pitkään puolueessa toimineet eivät välttämättä itse halua tätä käytäntöä muuttaa, mutta jos halutaan uusia kasvoja mukaan riveihin, täytyy pystyä tarjoamaan muutakin kuin lämmintä kättä ja talkootyötä.

Niissä puolueissa, joilla menee parhaiten mielipidemittauksissa, jäsenet pääsevät vaikuttamaan asioihin enemmän. Vihreiden ja perussuomalaisten jäsenet valitsevat puolueilleen puheenjohtajat. Joko suoraan äänestämällä, kuten perussuomalaisissa tai jäsenkyselyiden kautta, kuten vihreissä. Suorademokratia tuntuu kiinnostavan nykyihmistä enemmissä määrin. Tästä monen vanhan puolueen kannattaisi ottaa oppia.

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja