Eeva Lehtimäen kommentti: Kulmuni ja kadonneen kaupunkilaisäänestäjän metsästys – tunkille riittää töitä

Kouvolassa oli keskustan uuden puheenjohtajan paras päivä pitkään aikaan. Edessä ovat karu arki ja kenttäväen pahimmillaan kohtuuttomat odotukset, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.

Juha Sipilä on taitava esineellistämään politiikkaa. Sipoon pajassa oli syntynyt uudelle puheenjohtajalle alumiininen, kuulemma 100-vuotta kestävä puheenjohtajan nuija ja tunkki, jolla tuore puheenjohtaja Katri Kulmuni voi lähteä hilaamaan pohjamutiin uponnutta kannatusta ylöspäin.

Molemmille työkaluille on käyttöä, äänestäjät kun ovat lähinnä ajatelleet, että pitäkää tunkkinne.

Ylen viimeisimmässä mittauksessa keskusta kellotti itselleen 11,6 prosentin kannatuksen. Ensimmäisenä Kulmunin tukijoukkoineen kannattaa perata tutkimuslaitosten luvut. On täysin mahdollista, että puolueen kannatuksen kova ydin on vieläkin alhaisempi. Nämä ovat niitä puolueen uskollisia sotureita, jotka äänestävät puoluetta nyt, aina ja myös tulevaisuudessa.

Inhorealismi on hyvä lähtökohta.

Kymmenen prosentin tasosta on pitkä matka parinkymmenen prosentin tuntumaan. Se on luku, jolla suurimman puolueen paikka todennäköisesti irtoaa eduskuntavaaleissa.

Osa puolueen tukijoista on siirtynyt murjottamaan katsomoon. Osa pettyi jo Sipilän hallituksen politiikkaan. Loput yllättyivät puolueen eliitin halusta lähteä vasemmistolaiseen hallitukseen eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen. Myös perussuomalaiset on onnistunut imuroimaan keskustan kannattajia maakunnissa itselleen.

Kulmuni pysyy toistaiseksi elinkeinoministerinä. Syitä on kaksi. Elinkeinoministerinä hän voi tehdä edes joitain keskustalaisia puhuttelevia aloitteita sekä kiertää paremmin kenttää. Puheenjohtajakamppailun lennokkaat lauseet pitää pystyä kuitenkin sanallistamaan konkretiaksi. Miksi puolue on hallituksessa? Mitä nyt tehdään toisin? Mihin keskustaa tarvitaan 2020-luvulla?

Toivo on kiva sana puheenjohtajakiertueella, mutta ei lämmitä pitkälle ärhäkän ja kärsimättömän väen edessä tupailloissa.

Samaan aikaan valtiovarainministeri Mika Lintilä seisoo tuulessa ja tuiskussa ottamassa vastaan heikkenevän talouden viestejä. Näin Kulmuni ei joudu heti kautensa aluksi kertomaan vain ikävistä asioista.

Keskusta ei puhuttele kaupungeissa

Kulmuni aloittaa työnsä siis profiloitumalla aluepolitiikan tekijänä. Se puhuttelee keskustalaisia, mutta ei ole viehe, johon kaupunkilaiset äänestäjät tarttuvat. Keskustan suurin uhka onkin maantiede ja ihmisten liikkuvuus.

Koko puheenjohtajakiertueen aikana Katri Kulmunista tai Antti Kaikkosesta ei saatu irti mitään, miksi kaupunkilaiset äänestäisivät keskustaa. Puolueella ei ole Helsingissä yhtään kansanedustajaa ja Uudellamaallakin vain kaksi. Keskustaräppi ei puhuttele myöskään nuoria äänestäjiä.

Koko Suomi asuttuna ja elinvoimaisena on keskustalainen iskulause, mutta vaalit ja Suomen menestys ratkaistaan väkirikkailla alueilla.

Puheenjohtajakisan jälkeisen huuman jälkeen voisikin olla vallankumouksellinen ajatus kääntää katse takaisin Juha Sipilään.

Puoluekokouksessa kiitelty, mutta politiikastaan parjattu keskustajohtaja teki myös jotain oikein, koska keräsi puolueelle uusia tukijoita vuoden 2015 vaalien alla.

Saadaanko hallitukseen työrauha?

Kulmuniin kohdistuu kovia, voisi sanoa kohtuuttomia odotuksia. Väki näkee hänessä muutoksen, tulevaisuuden ja uuden alun, mutta ne ovat vasta hattarankeveitä unelmia. Puolue ottaa myös riskin. Kulmunin johtajataidoista ei ole näyttöä.

Seuraavan kerran Kulmunin pesti on katkolla ensi kesän puoluekokouksessa Vantaalla. Kannatuksen pitäisi olla edelleen todella alhaalla, jos puheenjohtaja laitetaan vaihtoon niin pian. Näytön paikka on vuoden 2021 kuntavaaleissa. Ja odotukset ovat tutut: tulos tai ulos.

Tappio kuntavaaleissa tarkoittaisi puheenjohtajan vaihdosta vuonna 2022 ja silloin Annika Saarikko tai Antti Kurvinen voivat olla jo mukana kisassa.

Uudelle puheenjohtajalle oli järjestetty jo lauantaina keskustelu pääministeri Antti Rinteen kanssa. Rinne varmasti toivoo, että puheenjohtajakisan ratkettua myös hallituksen sisäinen meno rauhoittuu. Vihreät ja keskusta ovat nokitelleet toisiaan julkisuudessa vähintäänkin reippaasti.

Kannattaa myös muistaa, että Kulmuni vastusti hallitukseen menoa.

Rinteen kannalta olisi parasta, että keskustan kannatusluvut hilautuvat edes hiukan ylös. Kaverille kannattaa toivoa kohtuullista menestystä. Muutoin voi ennustaa repivää menoa hallituksen sisällä, kun toisen hallituspuolueen on haettava nopeita voittoja ja profiloitumisen paikkoja.

Lue myös:

    Uusimmat