Kommentti: Kenttäpiispan sananvapaus on Puolustusvoimien käsissä – mutta yhteiskunta, jossa kelpaisivat vain "fiksut" kansalaismielipiteet, olisi todella pelottava

Jos puolustaa blogissaan vanhoja maskuliinisia perhearvoja ja vertaa nuorta polvea yhteiskunnan moraalia turmelevaan virukseen, kannattaa varautua muutamaan vasta-argumenttiin. 

Jos kirjoittaa, että bolshevikkien aseellisen kumouksen tilalla on nyt ”kulttuurieliitin” vapaa seksi, työantajakin alkaa jo hermostua.

Siis eikö ihminen saa tässä maassa enää sanoa, mitä ajattelee? 

Kyllä saa, ihan mitä tahansa.

Meitä ei kukaan estä kirjoittamasta tai paperille painamasta pamflettejamme. Onneksi on näin. Yhteiskunta, joka suosisi vain ”fiksuilta” kuulostavia mietelauseita, olisi todella pelottava.

Kunhan vain vapaudessamme muistaisimme, että suurin osa meistä edustaa elämässään ja varsinkin työelämässään jotain taustayhteisöä. Yleisin taitaa olla se oma työpaikka. Prikaatinkenraali Pekka Särkiön työpaikka on Puolustusvoimat.

Lue myös: Homolausuntojensa vuoksi 2018 potkut saanut Aki Ruotsala: Suomessa siedetään huonosti moniäänistä keskustelua – "Ihmiset varovat todella paljon mielipiteidensä kertomista"

"Aika käsittämättömältä tuntuu"

Jos firmalla on arvopohja, joka on vielä työntekijöille selkeästi julkilausuttu, tämä on hyvä asia. Ja tässä tarkoitan firmalla mitä tahansa instituutiota: valtiota, armeijaa, kirkkoa, kuntaa, järjestöä, puoluetta tai yritystä.

Aika käsittämättömältä tuntuu, että 57-vuotias Särkiö, kahdeksan vuotta kenttäpiispana Puolustusvoimia palvellut teologian tohtori ei tätä ymmärtänyt. Nyt hän sen ymmärtää.

MTV Uutisten haastattelussa Särkiö lausui, että hänen näkemyksensä voidaan ymmärtää kenttäpiispan ja jopa Puolustusvoimien näkemyksinä. Juurikin näin! Kyllähän kenttäpiispan puheet voidaan ymmärtää kenttäpiispan puheina.

Puolustusvoimat otti Särkiön puhutteluun ja ojensi häntä. Särkiön vanhanaikaiset käsitykset naisesta, sukupuolisuudesta ja maahanmuuttajista eivät vastaa hänen työnantajansa arvoja ihmisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta.

Kenraali tai kenttäpiispa eivät voi armeijan leivissä hölistä julkisuuteen omia asenteitaan, jotka ovat täysin ristiriidassa työnantajansa arvojen kanssa. Sana ei ole näissä linnoituksissa vapaa ja tämä pitää hyväksyä, kun aamukamman ottaa työurakseen.

Jos ei firmansa arvoja hyväksy tai ymmärrä, on pidettävä suunsa kiinni – jos pää kestää. Jos ei kestä, on vaihdettava työpaikkaa.

Lue myös: Kohu tuli epämiellyttävänä yllätyksenä kenttäpiispa Pekka Särkiölle – pahoittelee myrskyn nostattanutta blogitekstiään: "Usein kun hämmennetään, niin läikkyy ja joskus läikkyy ylikin"

Puolustusvoimien reaktio ei liity kansakunnan sananvapauteen

Kun Puolustusvoimat antaa kipakat moitteet korkealle upseerilleen matalista puheista, tällä ei ole mitään tekemistä kansankunnan yleisen sanavapauden – eikä varsinkaan sen rajoittamisen kanssa.

Toki kansanedustaja Päivi Räsänen vuodatti jo facebook-seinällään, miten Särkiön kohtelu on taas esimerkki maamme jumalattomasta menosta ja mielipiteenvapauden turmiosta. 

Räsäsen mukaan kirkon papin pitää saada sanoa, että rappion tiellä ollaan. Halutaan vain naida,  mutta ei tehdä lapsia – ja syntyvyys laskee. Kansanedustaja ei näytä tietävän, että Särkiö ei ole kirkon pappi, vaan valtion virkamies.

Mutta me tiedämme nyt, mitä Räsänen ja Särkiö ajattelevat, koska kukaan ei estä heitä sitä kertomasta. Sananvapautta pitää puolustaa, jotta Räsänen saa taas toistaa huolensa moraalin rappiosta. Tosin Särkiö on jo poistanut pakinansa ja irtisanoutunut omista näkemyksistään, joten ei tästä taida ottaa enää pirukaan selvää.   

Isot ongelmat muualla?

Särkiötä puolustaessaan kansanedustaja Räsänen ei omista sanaakaan sanavapaudestaan yhteiskunnan todellisille ongelmille – niille, jotka tekevät nuoren polven elämästä hyvin epävarmaa.

Mielekkään opiskelupaikan löytyminen, mielenterveyshuollon karsiminen, pätkätyöviidakko, epävarmuus toimeentulosta. Perusta tässä nyt sitten perhettä ja marssi pankkiin ottamaan lainaa.

Räsänen (kuten Särkiökin) on samaa ikäpolvea kuin minä. Meillä oli 1980-luvulla huomattavasti helpompaa rakentaa omaa elämäämme. Jos olisin nyt alle kolmekymppinen, ehkä minäkin keskittyisin vain naimiseen, kun ei tulevaisuudesta tiedä.