Tehdäänpä heti alkuun selväksi, mitä mieltä itse olen.
Minulle on aivan sama missä, milloin ja kenen kanssa kukakin vapaaehtoisesti harrastaa seksiä. Naimisiin keskenään saisi mennä vaikka 50 ihmistä. Tai sata. Tai ihmiset ja esineet. Oikeastaan ei hetkauta, vaikka koko avioliittoinstituutio lakkaisi kokonaan. Ai niin, en usko Jumalaan.
Puolustusvoimissa työskentelevä kenttäpiispa Pekka Särkiö on kanssani eri mieltä. Särkiö on ilmiselvästi piinkova, Jumalaan uskova konservatiivi. Hän kirjoitti noin viikko sitten blogin, jossa haikailtiin 1950-luvun maalaismaisemiin – aikaan, jolloin naiset pysyivät kotona ja synnyttivät.
Joku Twitterissä vauhkoontui eli syntyi nykyajan "kohu". Seurasi Särkiön henkilökohtainen katumus, anteeksipyyntö ja lopulta koko tekstin poistaminen.
Sama kuvio jatkaa toistumistaan.
Pari viikkoa sitten Ylen sometähti Aleksi Rantamaa vitsaili sillä, että vauvat ravintolassa ovat rasittavia. Twiitti oli hauska, mutta Rantamaa päätyi lopulta pyytelemään anteeksi. Peter Nyman twiittasi taannoin kuukautissuojien ostamisesta. Erilaisten käänteiden jälkeen tilanne kehittyi siihen, että myös Nyman pahoitteli karmivaa tekoaan.
Olkoonkin, että Särkiön tapauksessa todennäköisesti anteeksipyytelyn taustalla vaikuttaa Puolustusvoimat, kuvio kaikkinensa on naurettava. Kerta toisensa jälkeen Twitterissä häärivä nanomillin tuhannesmiljardisosa väestöstä alkaa möykätä milloin mistäkin, ja kohta on joku nöyristelemässä julkisessa tuomioistuimessa.
Tämänkertaisen tuomitun eli kenttäpiispa Pekka Särkiön kanssa eri mieltä olevat saattavat tuntea tyytyväisyyttä, kuinka tunkkainen konservatiivi vaikeni. Haha, eipä hypi enää nenille kahden sukupuolensa kanssa! Ei kannattaisi ilakoida.
Eivät Särkiön näkemykset hyvästä elämästä ole yhdessä yössä muuttuneet miksikään. Eikä ole tarvekaan. Vapaassa yhteiskunnassa ihmiset päättävät itse, mitä mieltä mistäkin ovat. Ihmisten lailliset mielipiteet eivät ole oikein tai väärin, ne ovat ainoastaan erilaisia.
Särkiö ajattelee niin kuin ajattelee, mutta ei enää sano ajatuksiaan ääneen. Kukaan ei saa tietää. Samoin toimii jokainen muukin vaientunut. Se on todellinen ongelma, eivät heidän näkemyksensä.
Erilaiset mielipiteet ovat osa moniäänisyyttä, vaikka olisivat kuinka pöyristyttäviä. Moniäänisyys on hyvä asia. Oikeastaan juuri se, että yhteiskunnassa voi esittää julkisesti muiden mielestä vastenmielisiä ajatuksia, on terve merkki. Se kertoo aidosta mielipiteenvapaudesta.
Mitä suurempi osa ihmisistä "opetetaan tavoille", ja he lakkaavat sanomasta ajatuksiaan, sitä uuvuttavammaksi saman mielisten keskinäinen hyminä käy.
Erimielisiä on todellisuudessa nurkat täynnä, mutta he istuvat kiltisti suut supussa. Ei synny haastamista eikä tarvetta perustella kantojaan paremmin. Syntyy ainoastaan harha yksimielisyydestä.
Tuollainen julkinen keskustelu on paitsi ahdistavaa myös tappavan tylsää.
Sen korjaamiseksi on vain yksi keino: Sano se, anna sen olla, äläkä pyytele anteeksi.