Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ruotii kirjoituksessaan autoilijoiden välinpitämättömyyttä.
Tällä kertaa vuodatan kokemuksiani viime perjantailta.
Olin hakemassa vaimoani työpaikaltaan Lauttasaaresta. Tarkoituksemme oli ajella Veikkolaan appiukkoa tapaamaan. Keli on pääkaupunkiseutumaisen talvinen: pimeää, kuraa, synkkää ja kaikin puolin ankeaa – ja ihmisillä hyvä tahto.
Tiellä oleva este
Poimin vaimoni kyytiin ja lähdimme etenemään yhtä Lauttasaaren pääväylistä tavoitteena päästä Länsiväylälle. Liikennettä oli paljon – olihan perjantai. Kaikilla tuntui olevan kova kiire viikonlopun viettoon.
Ihmettelin, kun osa edelläni jonossa ajavista teki yhtäkkiä hätäisiä väistöliikkeitä. Syynä olivat tiellä lojuneet kolme 50 sentin mittaista kakkosnelosen pätkää. Osa jonossa ajaneista ajoi kakkosnelosten yli, jolloin ne sopivasti renkaan alle osuessaan siirtyivät sivusuunnassa yhä keskemmälle ja pomppivat melko korkeallekin asfaltin pinnasta.
Miksi autoilijat ajoivat niiden yli? Mikseivät kaikki väistäneet? Varmasti yksinkertaisesti siksi, että ehdottomasti liian lyhyiden turvavälien johdosta autoilijat havaitsivat edellä ajavan alta esiin putkahtavat kakkosnelosen pätkät niin myöhään, ettei heillä ollut enää minkäänlaista mahdollisuutta niitä väistää. Itse onnistuin väistössä – kiitos hyvän turvavälin.
Pysähdyin tien reunaan, kytkin hätävilkut, pukeuduin heijastinliiviin ja kävelin kakkosnelosten kohdalle tien reunaan Tieliikennelain 62 §:n velvoittamalla tavalla:
