Jos ihmiset pitäisivät mielessä nämä kaksi asiaa, olisi liikenteessä kaikilla mukavampaa ja turvallisempaa

Kysymys: Onko autoilijoiden toiminnassa jotain asiaa, jonka muuttaminen parantaisi merkittävästi liikenneturvallisuutta?

Vastaus: Ei ole olemassa yhtä käänteentekevää asiaa, jolla saataisiin tuosta noin vain parannettua liikenneturvallisuutta – kyse onkin monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Hyvä lähtökohta turvalliseen liikenteessä liikkumiseen on kuljettajan kyky ennakoida ja toimia ennakoitavasti.

Ajaminen on ennustamista. Ennustusten oikeellisuus perustuu kuljettajan taitoon ennakoida muiden tekemisiä. Vastaavasti kuljettajan tulisi toimia niin, että myös hänen omat toimensa ovat muiden silmissä ennakoitavissa.

Avainasia: Rauhallisuus

Rauhallisuus auttaa kuljettajaa sekä ennakoimaan että toimimaan ennakoitavasti. Tasainen ajonopeus ja maltilliset nopeudenmuutokset tekevät toiminnasta ennalta-arvattavampaa ja samalla antavat itselle aikaa tehdä tarvittavat havainnot, arviot sekä ajoneuvon hallintaan ja merkinantoihin tarvittavat toimet. Lähes päivittäin ainakin pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteessä näkee tilanteita, että seisovasta jonosta joku singahtaa vauhdilla ilman merkinantoja viereiselle kaistalle, kiilaten samalla kyseisellä kaistalla ajavaa. Tällaisen kuljettajan hermo on mennyt ja hän haluaa muutosta tilanteeseen nopeasti ”minäminäminä” -mentaliteetilla sen enempää tekonsa seurauksia arvioimatta.

Koulutin aikanaan linja-autonkuljettajia. Käytin usein niin sanottua ”vesilasimenetelmää” eli otin linja-auton pöydälle mukitelineeseen täyden vesilasin. Oppilaan tuli pyrkiä ajamaan niin, ettei vettä läiky pöydälle. Käytännössä tämä vaatii hyvää tilanteiden ennakointia sekä erityistä tarkkuutta liikkeelle lähdettäessä, vaihdetta vaihdettaessa, kiihdytettäessä, jarrutettaessa, pysähdyttäessä ja käännyttäessä. Idea menetelmän käyttöön tuli aikanaan linja-autoa ajaessani eräällä tilausajoreissulla, kun sopivasti humaltunut naisasiakas tuli Humppilan lasitehtaalla kiittelemään tasaisesta kyydistä. Hän kertoi, että he tuolla pelaavat korttia ja juovat lonkeroa eikä pöydälle ole läikkynyt yhtään. On kuulemma mukava pelata, kun kortit eivät tahmaannu.

Rauhallisuus siis vaikuttaa ennakoinnin ja ennakoitavuuden lisäksi myös matkustusmukavuuteen.

Yhteiset pelisäännöt

Ennalta-arvattavuutta helpottamaan on laadittu liuta liikennesääntöjä. Jos joku alkaa sooloilla ja soveltamaan sääntöjä häntä itseään parhaiten hyödyttävällä tavalla, on soppa valmis. Tähänkin löytyy hyvä esimerkki keväisestä työmatkaliikenteestä:

Lähes joka päivä näkee jonkun moottoripyöräilijän ajavan liikennevaloissa jonottavien autojonojen välistä jonon keulalle. Voidaanko olettaa, että autoilija osaa varautua tähän? Autoilija on pysähdyksissä ja myös hänen molemmilla sivuillaan olevat autot ovat pysähdyksissä. Yhtäkkiä autojen välistä kuitenkin sujahtaa moottoripyörä – vaarallista, mutta jokapäiväistä. Muistan myös joskus nähneeni tilanteen, että liikennevaloissa joku hyppää pois auton kyydistä. Mitäpä, jos tämä tapahtuu juuri samalla hetkellä, kun moottoripyörä lähestyy takaa päin autojonojen välissä?

Ennalta-arvattavuus on tärkeää liikkumistavasta riippumatta

Myös kevytliikenne voi vaikuttaa oman toimintansa ennakoitavuuteen. Ajelin eilen aktiivipyöräilijän perässä. Tien varrella kulki pyörätie, mutta pyöräilijä oli kuitenkin tehnyt päätöksen ajaa ajoradalla. Pyöräilijän edellä ajava auto ryhmittyi vasemmalle kääntyvälle kaistalle ja pysähtyi punaisiin liikennevaloihin, suojatien eteen. Pyöräilijä puolestaan ajoi viereistä kaistaa pitkin ohi suojatien eteen pysähtyneen auton – siis siitä huolimatta, että myös pyöräilijälle paloi punainen liikennevalo. Ei kovin ennalta-arvattavaa eikä turvallista.

Tieliikennelain 8 §:n kolmannessa momentissa todetaan seuraavasti:

Kun erityiset syyt siihen pakottavat, ajoneuvoa saa tilapäisesti kuljettaa muullakin kuin sille tarkoitetulla tien osalla, jollei siitä aiheudu vaaraa eikä huomattavaa haittaa.

Nopeaa pyöräilyä harrastavat tulkitsevat tätä mahdollisuutta mielellään niin, että se antaa heille oikeuden ajaa ajoradalla pyörätien sijaan. Ottamatta tuohon tulkintaan sen enempää kantaa, haluan kuitenkin muistuttaa, että ajoradalla liikkuessaan myös polkupyöräilijä on velvollinen noudattamaan autoilijoille tarkoitettuja liikennevaloja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liikennevalon ollessa punainen pitää pysähtyä.

Omaan napaan tuijottaminen ja oman edun tavoittelu eivät johda toivottuun lopputulokseen – liikenneturvallisuuden paranemiseen. Vastuullinen kuljettaja ymmärtää kokonaisuuden, toimii määrätietoisen harkiten ja on tarvittaessa valmis myös luopumaan omista oikeuksistaan turvallisuuden takaamiseksi.

Lapset nuolevat suklaan keksin päältä – aikuisen on ymmärrettävä kokonaisuuksia ja syötävä koko keksi.