Liittokansleri Angela Merkel maksaa kalliin hinnan neljännestä kanslerikaudesta. Demarit kaappasivat mahtiministeriöt itselleen. Euroopalle se on hyvä uutinen. Ehkä.
Saksan hallitusneuvottelijoilla oli valittavana vain huonoja vaihtoehtoja.
Jos paatti olisi karahtanut kiville, maassa olisi järjestetty uudet vaalit, joissa suuri koalitio olisi hävinnyt. Taas.
Vähemmistöhallitusta Saksassa ei käytännössä tunneta. Siksi kolmas Merkelin johtama oikeiston ja vasemmiston epäpyhä liitto piti synnyttää väkisin.
Synnyttämiseen tarvittiin monenlaisia pihtejä, koska pääpukarit, liittokansleri Merkel, Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) Horst Seehofer ja sosiaalidemokraattien (SPD) Martin Schulz olivat kaikki syksyn vaalien häviäjiä. Hallitusneuvotteluissa kaikkien piti näyttää omien silmissä voittajilta ja samaan aikaan tulevien hallituskumppanien piti kärsiä tappioita. Edes kosmeettisia.
Yhtälö oli lähes mahdoton, mutta siitä tehtiin nyt kuitenkin, yli neljä kuukautta vaalien jälkeen, mahdollinen.
Nöyryyttävä tappio Merkelille
Suurin häviäjä on Merkel. Vaikka hän asiakysymyksissä pystyi pitämään kristillisdemokraattiensa (CDU) puolia, hallituksen salkkujaossa rautarouva vedettiin kölin alta niin, että rytisi.
