Se meni. Se EU:n tuhannen taalan paikka, josta niin paljon puhuttiin. Merkelin johtama Saksa keskittyy jatkossa kiristämään pakolaispolitiikkaa eikä taatusti taivu EU:n vahvistamiseen eikä minkäänlaiseen yhteisvastuun lisäämiseen euroalueella.
Kyllä. Saksan sosiaalidemokraattien alle 21 prosentin ääniosuus on historiallisen huono. Silti vaalien suurin häviäjä on liittokansleri Angela Merkel.
Kolme kautta Saksaa johtaneen rautarouvan oikeistounioni (CDU + Baijerin CSU) menetti sunnuntain liittopäivävaaleissa yhteensä lähes yhdeksän prosenttiyksikköä. Säilyminen parlamentin selvästi suurimpana ryhmänä on laiha lohtu. Jos on lohtu lainkaan.
Merkelin, Saksan ja koko Euroopan suurin uhka tulee nyt äärioikealta. Saksan johtajan on pakko keskittyä sen torjumiseen. Se näkyy, kuuluu ja tuntuu.
Baijerin edesmennyt pääministeri Franz-Josef Strauss varoitti yli 30 vuotta sitten oraakkelimaisesti, ettei Saksan maltillinen oikeisto saa jättää poliittista pelitilaa oikeistoradikaalille puolueelle.
Merkel jätti. Hän teki kohtalokkaat, vaikkakin ymmärrettävät pakolaisratkaisut ja keskittyi hyysäämään suurta enemmistöä yhteiskunnan keskellä. Lasku tuli nyt. Ja se oli kalliimpi kuin osattiin odottaa.
Berliinin kanslerinviraston kestoemännän neljäs hallitus on kaikkea muuta kuin suvereeni, kun se loppuvuodesta, pitkien ja katkerien neuvottelujen jälkeen aloittaa.
Sen jälkeen, kun historiansa huonoimmaan äänisaaliin kalastaneet demarit ilmoittivat jäävänsä oppositioon, Merkelin on ensin yritettävä löytää yhteistä säveltä liberaalien ja vihreiden kanssa.
Tätä vaihtoehtoa kutsutaan Jamaika-koalitioksi oikeiston mustan, liberaalien keltaisen ja vihreiden vihreän vuoksi. Oikeiston ja demareiden muodostaman suuren koalition lisäksi vain sillä on uusilla liittopäivillä riittävän suuri enemmistö.
Savotta on haastava jo pelkästään liberaalien ja vihreiden keskinäisten erimielisyyksien vuoksi. Niiden päälle tulevat vielä vihreiden ja oikeistounioniin kuuluvan BaijerinCSU:n kiistat.
Demareiden päätöstä jäädä oppositioon ei vielä ole hakattu kiveen. Jos Jamaika kaatuu omaan mahdottomuuteensa SPD voi pyörtä päätöksensä, koska varsinkaan demarit eivät halua uusia vaaleja.
Joka tapauksessa Merkelin uusi hallitus rimpuilee seuraavaat neljä vuotta oikeistopopulistien pihtiotteessa. Oli väri mikä tahansa.
Se tarkoittaa, että Saksa keskittyy trumpilaisittain Saksan asioihin. Erityisesti Itä-Saksan pettyneitä on kuunneltava herkemmällä korvalla.
Tästä omaan napaan tuijottamisesta taas seuraa vääjäämättä, että EU:n instituutioiden vahvistaminen voidaan unohtaa, euroalueen yhteisvastuun lisäämisestä ei tule mitään ja Saksan linja suhteessa Europpaan tuleviin pakolaisiin muuttuu selvästi tiukemmaksi. Myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen voi luiskahtaa vaakalaudalle.
Merkel itse ehkä haluaisikin viimeisellä hallituskaudellaan uudistaa Euroopan unionia väkevästi yhdessä Ranskan presidentin Emmanuelle Macronin kanssa. Mutta hallituskumppanit ovat toista mieltä. On pakko olla. Muuten äärioikeisto vahvistuu oppositiossa entisestään ja neljän vuoden päästä jälki voi olla vielä rumempaa.