Kommentti: Iso osa Suurpetokeskuksen eläimistä on sairaita – miksi eläintarha päästettiin tähän kuntoon?

4:37
Olisiko Kuusamon kaupunki voinut auttaa Sulo Karjalaista? Näin kaupunginjohtaja kuvailee keskustelujaan Karjalaisen kanssa viime kesältä.

Suurpetokeskuksen eläimistä suuri osa on sairaita. Se on järkyttävää eikä näin missään nimessä saisi olla. Miksi eläintarha päästettiin tähän kuntoon, pohtii Suurpetokeskuksen tapausta tutkinut MTV Uutisten toimittaja Salla Laurila.

Luettuani Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen Suurpetokeskuksen sulkemisesta, tulin surulliseksi eläinten puolesta. Päätöksessä kuvaillaan yksityiskohtaisesti, miten huonosti useat tarhalla asuvat eläimet voivat.

Aluehallintovirasto määräsi kesällä kaikki tarhan eläimet eläinlääkärin tutkittavaksi, jotta niiden terveydestä saataisiin riittävä selvyys. Lopputulos on karu.

Tutkituista eläimistä seitsemällä kolmestatoista todettiin kipua aiheuttavia hammasongelmia. Eriasteisia hampaiden murtumia ja kulumia löydettiin kaikkiaan kymmenellä kolmestatoista eläimestä. Siis 77 prosentilla tutkituista eläimistä.

Yksi koirasusi lopetettiin tarkastuksen päätteeksi, jottei se kärsisi enempää.

Patologin ruumiinavausraportti paljasti, että Avin määräyksestä lopetettu Vyöti ehti kärsiä aivan liian pitkään. Sillä oli pitkälle edennyt nivelrikko ja katkenneita hampaita. Patologin näkemys on, että nivelrikko on vaikeuttanut karhun liikkumista jo pitkään ja siitä on aiheutunut pitkäaikaista kipua eläimelle.

Ja tämä nyt vain tutkituista eläimistä. Kettuja, poroja ja Aina-karhua ei ole tutkittu ollenkaan, määräyksestä huolimatta.

Merkit eläinten pahoinvoinnista olivat nähtävissä

Miten ihmeessä tähän on sitten päädytty? Asiaa ei voi kuin vain ihmetellä. Suurpetokeskuksen tahtotilana on kuitenkin ollut saada eläintarha jälleen avattua. Petokeskus on painottanut, että kyllä eläimistä välitetään ja huolehditaan.

Sinänsä minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä, etteikö tarhan isäntä Sulo Karjalainen karhujaan rakastaisi. Siksi ihmetyttää, ettei eläinten terveydestä huolehdittu. 

Vyöti-karhu liikkui hiihtäen takajalkojaan. Nätin hampaat olivat silminnähden huonossa kunnossa. Esimerkiksi näistä merkeistä suurpetokeskuksessa olisi pitänyt voida itsekin päätellä jo aikoja sitten, että sen tarhan eläimet tarvitsevat hoitoa. Eläimen omistajan tehtävä on hankkia hoitoa sairaalle eläimelle.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan hammasvaivat voivat olla seurausta eläinten vääränlaisesta ruokinnasta tai esimerkiksi tarhan aitojen järsimisestä. Eläin saattaa järsiä aidan metallia, jos sillä on tylsää tai jos eläintä ruokitaan aidan kalterien läpi. Ruokinnasta ja virikkeettömistä tarhoista on huomautettu moneen kertaan.

Suurpetokeskusta käsittelevissä somekeskusteluissa on aiemminkin pohdittu eläintenpitoon liittyen, että eivätkö luonnossakin sisaruskarhut lisäänny keskenään ja kyllähän eläimet voivat luonnossakin olla sairaita.

Tällainen argumentointi kuitenkin sivuuttaa ihmisen roolin täysin koko kuviossa. Ensinnäkin sisäsiittoisuus voi aiheuttaa eläimelle terveydellisiä ongelmia. Kuka tieten tahtoen haluaa altistaa eläimen niille? Toiseksi, aivan lainkin nojalla ihmisen on autettava hädässä olevia eläimiä. Se tarkoittaa, että jos luonnossa ihmistä vastaan kävelee sairas tai loukkaantunut karhu, ei sitäkään jätetä hoitamatta siksi, että se on luonnossa syntynyt.  

Olisiko sukupolvenvaihdoksella vältetty ongelmat?

Tehdessäni keväällä tutkivaa selvitystä Suurpetokeskuksen eläintarhan oloista ja yhä seuratessani tarhan tapahtumia läpi kesän, minulle on tullut tunne, että Suurpetokeskuksen ongelmien taustalla on ainakin osittain tarhan suhtautuminen eläintenpitoon, lakiin ja valvovaan viranomaiseen.

Aluehallintovirastokin luonnehti haastattelussa eläintarhan toimintaa piittaamattomaksi. On totta, että Avi on yrittänyt saada Suurpetokeskusta parantamaan tarhan kuntoa ja eläinten oloja jo monta vuotta. 

Eläintarhan omistaja Sulo Karjalainen ei keväällä haastattelussamme nähnyt ongelmaa siinä, että karhu syö makeita herkkuja tai maalailee tauluja. Keväällä hän vielä selitti sisaruskarhujen pariutumista sillä, että ”ei sillä luonnossakaan ole väliä, kuka pariutuu kenenkin kanssa”. Tätä hän on toki sittemmin pahoitellut Aville annetussa vastineessa.

Mainittavaa on kuitenkin, että ikävistä kysymyksistä huolimatta Sulo Karjalainen on aina vastannut minulle niihin kiihkottomasti. Siitä tulee tunne, että hän uskoo vakaasti tekevänsä, kuten oikein on.

Suurpetokeskus on jo pitkään tulosta tahkonnut ja vakavarainen yritys, esimerkiksi viime vuonna se teki voittoa noin 300 000 euroa. Herää kysymys, eikö tarhalla olisi ollut varaa palkata enemmän eläintenhoitajia tai vaikka kokopäiväinen eläinlääkärikin? Olisiko tarhojakaan ollut pakko korjata omin käsin?

Eläintarhan tehtävät ovat laissa selvästi

Suomessa eläinsuojelulaki kirjaa selvästi, mitä eläintarhan tehtäviin kuuluu. Ne eivät ole suloisia korulauseita, joilla eläinten pitämistä häkissä oikeutetaan. Niitä täytyisi oikeasti noudattaa ja Suomessa on useita eläintarhoja, joissa nämä tehtävät otetaan tosissaan. Millaista on sellainen liiketoiminta, jossa oman alan lainsäädännöstä ei olla kiinnostuneita?

Suurpetokeskuksen perustaja, omistaja Sulo Karjalainen on jo varsin iäkäs. Hänen oikeana kätenään Suurpetokeskuksessa on jo pitkään toiminut Pasi Jäntti. Herää kysymys, olisiko vastuu eläintarhasta pitänyt siirtää aiemmin eteenpäin ja olisiko tällä vältetty se, mitä nyt tapahtui.

Oli miten oli, nyt lopputulos on tämä. Suurpetokeskuksen eläintarhaluvan peruminen johtaa eläintarhan sulkemiseen ja se on viranomaiselta täysin poikkeuksellinen päätös. Eläinten kärsimyksen päättämisen kannalta se on hyvä asia.

Lue muut uutisemme Kuusamon Suurpetokeskuksen ongelmista:

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja