Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että koronakesänä saa olla töykeä ja laukoa asiattomia kommentteja tuntemattomille.
Hyvät käytöstavat opitaan jo päiväkodissa. Valitettavan monilta ne tuntuvat kuitenkin unohtuvan sitä mukaa, kun lisää ikävuosia pamahtaa mittariin.
Kulunut kevät on ollut raskas kaikille. Moni on joutunut lomautetuksi, kotona on ollut kireä tunnelma, kun lapset eivät ole päässeet harrastuksiin tai tapaamaan kavereita, kesäloman suunnitelmat ovat peruuntuneet. Pahaa oloa ei kuitenkaan tarvitsisi purkaa kanssaihmisiin, jotka ovat todennäköisesti täysin syyttömiä siihen, että puolisosi kanssa on ollut mahdotonta neuvotella korona-ajan etätyövuoroista.
Lue myös: Ilmateitse tarttuva koronavirus lähinnä vain pelottelua, tartuntoja pääosin vain lähipiireissä - Infektiotautien ylilääkäri kertoo, mitä kaikkea koronaviruksesta tiedetään juuri nyt
Olen viime kuukausina nähnyt niin paljon loukkaavia tilanteita, etten enää voi vain sulkea niiltä silmiäni.
Viimeisin tilanne sattui viikonloppuna, kun olin tulossa lähijunalla töihin. Juna oli melko täynnä, ja istuin iäkästä rouvaa vastapäätä. Hän mulkaisi minua vihaisesti, mitä ihmettelin hieman. Mulkaisun syy selvisi pian, kun juuri junaan noussut nainen yritti istua rouvan viereen. Viereistä paikkaa koristi mielenosoituksellisesti rouvan kassi. ”Ei tähän!”, karjaisi rouva niin, että istumaan tulossa ollut nainen hätkähti silminnähden.
Hän tuijotti rouvaa häkeltyneenä hetken, kunnes meni seisomaan muualle. Rouvan mielestä hänen käytöksensä oli ilmeisesti täysin oikeutettua, koska hän laittoi laukkunsa vielä näkyvämmin esille viereiselle istuimelle ja tuijotti minuakin siihen malliin, että miten oikein kehtasin istua häntä vastapäätä.
Sain vain vaivoin hillittyä itseni, etten olisi sanonut suoria sanoja tälle rouvalle. Julkista liikennettä ei voi omia ja vaatia ihmisiä seisomaan. On täysin selvää, ettei turvavälien noudattaminen aina onnistu ruuhkaisessa lähijunassa.
