Kovalla kohinalla säädetty uusi avioliittolaki astuu voimaan ensi keskiviikkona. Maaliskuun alusta alkaen samaa sukupuolta olevat pääsevät naimisiin – vaan eivät kirkossa. Kirkon mukaan avioliitto on yhä vain naisen ja miehen välinen. Tämä laintaulu ei muutu, koska kirkolla on autonomia eli itsemääräämisoikeus säätää omat aviopykälänsä. Seurauksena voi kuitenkin olla ennennäkemätön ottelu valtiovallan ja kirkon välillä.
Kirkosta löytyy isompikin liuta pappeja, jotka eivät halua noudattaa oman "firmansa" pelisääntöjä. Yksi vetoaa ihmisoikeuksiin, toinen valtion antamaan vihkitehtävään. Teologiakin mainitaan, ihminen ei voi ryhtyä Jumalan tuomariksi erottelemaan alttarille kelpaavia.
Ikävän sävyiseksi tämän asian tekee sekin, että kirkko on valmis siunaamaan koteja ja kotieläimiä, mutta ei homoseksuaalien laillisia avioliittoja.
Avioliitto on maallinen sopimus
Kirkon lait säätää kirkon oma parlamentti, liki 100-henkinen kirkolliskokous. Nämä päätökset on tuotava maallisen parlamentin syynättäväksi, mutta eduskunta ei voi kirkon päätöksiä muutella – ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä.
Mitä väliä sillä on, jos kirkko vihkii omien ihmiskäsitystensä mukaan, kun naimisiin pääsee maistraatissakin? Onpa hyvinkin väliä, koska kirkko on jo vuosisatoja valtion apumiehenä saattanut ihmisiä avioliittoon.
Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa oivalsi uskonpuhdistuksen eli Lutherin kirkkoon siirtymisen myötä, että papit voi valjastaa valtion palvelukseen. Luku- ja kirjoitustaitoisia pappeja oli hyvä käyttää veronkantajina - ja vihkijöinä. Luther oli puhdistanut avioliitonkin kirkkonsa sakramenttien eli pyhien toimitusten listalta, näin vihkimisestä tuli valtion juridinen toimenpide.
