Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yhä yli 60 prosenttia suomalaisista, mutta merkittävät uudistukset voivat kaatua pienen vähemmistön vastustukseen. Tästä syystä kirkon parlamentti, kirkolliskokous, ei pysty vieläkään hyväksymään samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Monissa seurakunnissa viis veisataan jähmettyneestä päätöksenteosta, ja alttarit ovat jo avoinna kaikille, kirjoittaa uskontokysymyksiin erikoistunut MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen.
Voisiko evankelis-luterilainen kirkkomme viimein hyväksyä homoseksuaaliset parit tasavertaisina myös kirkon alttarille vihittäviksi? Kirkolle avioliitto on yhä vain miehen ja naisen välinen.
Tätä erimielisyyttä on puitu tänään päättyvässä kirkolliskokouksessa Turussa. Piispat ovat esittäneet sovintoa, kahden avioliittokäsityksen mallia.
Homoseksuaalit vihittäisiin myös kirkossa, mutta pappi, joka ei tätä sulata, saisi kieltäytyä vihkimästä.
Hämmentäviä puheenvuoroja
Seurasin kirkon parlamentissa keskustelua aiheesta Turussa yhden aamupäivän. Sen sijaan tätä ihmisyyden hyväksymisen tuskaa olen seurannut jo muutaman vuoden.
Keskustelun kuunteleminen paikan päällä oli erityisen hämmentävää.
Piispojen sovintoesityksen vastustajien puheenvuorot, esitetyt perustelut olivat yhtä lailla tahattoman koomisia, fundamentalistisesti Raamattuun takertuvia tai totaalisesti homoseksuaalit tuomitsevia. Tai sitten aivan täyttä yläpilveä.
Tässä muutama ”helmi”:
Porvoon hiippakunnan pappi vakuutteli, että jos kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien vihkimiset, muslimit eivät enää käänny kristityiksi. Muslimimaissa on kuulemma kova herätys päällä.
Todellisuudessa islaminuskoisen on kovin vaikeaa, ellei mahdotonta kääntyä kristinuskoon, etenkin omassa kulttuurissaan.
Kuopion hiippakunnan kirkolliskokousedustaja, ammatiltaan toimittaja, yritti huumoria. Hän päätti touhukkaan puheensa loppukevennykseen: Mikä on perinteisen ja piispojen esittämän käsityksen lisäksi kolmas avioliittokäsitys. Käsi ylös, kuka tietää? Ette tiedä? No sehän on väärinkäsitys.
Kukaan ei nauranut, eivät edes tukijat.
Syntiähän se yhä on...
Raskainta sarjaa paukutti kirkolliskokousedustaja, diplomi-insinööri Mikkelistä. Raamatusta ei löydy yhtään kohtaan, joka tukisi homoseksuaalista elämänmuotoa. Homous on synti. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä me ajattelemme asiasta tai miten yhteiskunta kehittyy.
Silläkään ei insinöörin mukaan ole mitään väliä, jos näiden ihmisten tuomitseminen aiheuttaa välillämme eripuraa. Keskustelua ja ymmärtämistä ei tarvita, koska tärkeintä on noudattaa sitä, mitä Jumala sanoo.
Entä ”homoseksuaalinen elämänmuoto”. Mitä tämä kristityksi itseään kutsuva ihminen lopulta ajattelee? Ymmärtämättömyyttään tai ei hän puhui kuin jostain alemmasta lajista, joka tuskin on edes Jumalan luoma.
Yhtä lailla homoseksuaalien vihkimistä avioliittoon vastustettiin syvästi perinteisillä arvoilla; perheessä on oltava isä ja äiti, jotta lapsia syntyy ”turvalliseen ilmapiiriin”. Homoliittojen myötä kirkkoon luikertelee myös liberaaliteologia, joka vääntelee ikuisia kirjoituksia.
Piispojen sovintoesitystä puolustettiin rakkaudella ja kaikkien ihmisten hyväksymisellä. Kuuroille korville taisivat kaikua, koska sovintoa ei edes haluta.
Piispojen esitys vaatisi läpi mennäkseen kolme-neljäsosan määräenemmistön. Vastustajat voivat myhäillä: 109 edustajan kirkolliskokouksessa 28 edustajaa riittää kaatamaan avioliittouudistuksen.
3,5 miljoonan ihmisen kansankirkkomme on ajautunut tosiuskovaisten klikin panttivangiksi.
Kapina kytee kirkoissa
Mutta kymmenissä seurakunnissa jo nyt viis veisataan siitä, mitä pienen vähemmistön jähmettämä kirkolliskokous puuhaa.
Kirkkotiloja on avattu homoseksuaalien hääjuhlille ja papit vihkivät ilman pelkoa rangaistuksista. Piispat eivät halua rangaista, sanktiot ovat vahvasti heidän päätösvallassaan.
Haastattelussani Turun piispa Mari Leppänen huokaisi; keskustelu on surullista, uuvuttavaa – mutta myös toivoa antavaa. Kaikki keskustelu tarvitaan, jotta kaikki ihmiset lopulta hyväksyttäisiin myös kirkossa.
Sitten Leppänen sanoi jotain sellaista, jota ei ole piispan suusta aiemmin kuultu. Jos tämä kirkolliskokous ei kykene tekemään homoseksuaalit hyväksyvää päätöstä, hiippakunnat voivat ohjeistaan pappeja toimimaan kirkolliskokouksesta piittaamatta.
Piispa kannusti hiljaiseen kapinaa, joka on alkanut jo nyt. Jos kirkolliskokous ei päästä kaikkia ihmisiä alttarille Jumalan kasvojen eteen, kirkon työntekijät marssivat päättäjien yli ja avaavat ovet itse.