Tänään valitaan luterilaiselle kirkolle uusi arkkipiispa – tosin on melkoisen varmaa, että kirkon johtajan nimi ei ratkea yhdellä äänestyksellä. Kun kukaan viidestä ehdokkaasta ei saa yli 50 prosenttia äänistä, vaalin toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen kesken käydään 1. maaliskuuta.
Vaalin lähtökohta on epädemokraattisen koukeroinen, kuten kirkossa on usein tapana. Yrittäkää ymmärtää seuraava:
Äänestäjiä on yhteensä koko maassa 1525 – kirkon pappeja, lehtoreita ja maallikkoja. Mutta: arkkipiispan ovat valinneet tähän saakka lähes yksin ”turkulaiset”. Siis mitä?
Koska Turun arkkihiippakunta on arkkipiispan kotipitäjä, 1200 ääntä tulee Varsinais-Suomen seurakunnista ja vain reilut 300 kerätään muualta.
Vaan nyt turkulaisten ylivaltaa on ensi kertaa leikattu – ja reippaasti. Yhden äänen arvo Turun hiippakunnassa on kutistettu kolmannekseen. Siis jos joku ehdokas saa tässä vaalipiirissä vaikkapa 150 ääntä, tulos on oikeasti vain kolmannes, 50 ääntä.
Video yllä: Arkkipiispaehdokkaat puhuivat maanantaina Huomenta Suomessa seksuaalisesta häirinnästä. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
xxx
Kirkko äänesti edellisessä vaalissa 2010 arkkipiispakseen älykkään ja sivistyneen uskonmiehen – Turusta. Valtaistuimestaan luopuva Kari Mäkinen on muuttanut kirkon julkikuvaa inhimillisempään suuntaan.
Mäkinen on ollut kirkon kriisiajan arkkipiispa puolustaessaan väkevästi homoseksuaalien ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia. Radikaalipiispa on saanut kuraa niskaansa, mutta myös nostanut kirkon arvostusta valistuneemman kansan keskuudessa.
xxx
Kirkon olisi jo aika siirtyä kriisiajoista uusien ongelmien kimppuun. Uuden arkkipiispan ei pitäisi enää jauhaa keskustelua kirkon ihmiskuvasta. Homofobia tai vieraiden uskontojen pelko eivät kuulu kristilliseen kirkkoon.
Kesäkuussa virkaansa astuvan arkkipiispan pitää nyt kannustaa kirkkoa tulemaan ulos kuorestaan ihmisten luokse. Kirkko on julkaissut uunituoreen raportin, joka tunnustaa, että nykyiset toimintamuodot eivät riitä. On tultava ostareille, kouluihin, työpaikoille ja mediaan! On mentävä luokse, jos väkeä ei saada temppeleihin tai edes lätkätemppukirkkoihin.
Muutaman punavihreän paluu Bulevardin eteläpuolisten alueiden messuihin ei pelasta mitään, kun toisesta päästä vuotaa ulos rivitaloluterilaisia, joille kirkko on kylmän byrokraattinen laitos. Jokainen lähtijä nakertaa kirkon toimintaedellytyksiä aikana, jolloin pappien pitäisi saarnata toreilla ja turuilla vastuuta ja myötätuntoa. Uskoa yläkertaan on turha kysellä, jos ei usko ihmiseen ja osa meistä seisoo leipäjonoissa.
Seuraavassa lyhyet arviot viidestä ehdokkaasta. Onko uudesta paimenesta kirkon uudeksi pelastajaksi? Enempää ei vaadita.
Ehdokkaat puntarissa – äärivanhoillisesta liberaalin muutoksen jatkajiin
