Espoon piispanvaalissa selvät rajalinjat - miesehdokkaat vaalivat perinteitä, naisten kirkossa moderni sateenkaari
2:10
Julkaistu 20.09.2018 20:50
Kari Pyrhönen
kari.pyrhonen@mtv.fi
Luterilaisen kirkon suurin hiippakunta saa uuden piispan tänä syksynä. Espoon hiippakunta on kaikenkirjava pelikenttä kirkolle Uudellamaalla Hangosta Keravalle. Maaseutua ja rujoja betonilähiöitä. Piispanvaalin ehdokkaiden kvartetti on yhtä kirjava. Miehet vahtivat oppia ja vastustavat homoliittoja, naiset rakentavat mieluummin muuttuvaa sateenkaarikirkkoa.
Piispanvaalipaneelin kokoonnutaan Lohjan Pyhän Laurin kirkon kupeeseen.
- Lohja on Suomen tavallisin kaupunki - ainakin erään lehtijutun mukaan, hymähtää Lohjan kirkkoherra, lääninrovasti Juhani Korte tervehtiessään MTV Uutisten toimittajaa.
Ehdokkaiden hillitty charmi
Melko lailla tavallisilta vaikuttavat myös neljä ehdokasta.
Teologian tohtori Kaisa-Mari Hintikka (50 v.) on Genevessä työskentelevä Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. Hän pyrki myös Helsingin piispaksi viime vuonna vaalissa, jonka Teemu Laajasalo voitti ensimmäisellä kierroksella. Hintikka on juuriltaan helsinkiläinen.
Teologian tohtori Juhani Holma (60 v.) on Kirkon koulutuskeskuksen jumalanpalveluselämän kouluttaja. Holma on myös Sibelius-Akatemiasta valmistunut kanttori. Hän on juuriltaan oululainen.
Teologian maisteri Leena Huovinen (55 v.) on oppilaitospappi Helsingissä. Hän on ehdokkaista eniten julkkis, koska Huovinen on toiminut suomalaisten urheilijoiden pappina ja tukijana useissa arvokisoissa. Hän on juuriltaan savonlinnalainen.
Teologian tohtori Sammeli Juntunen on Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra. Hän on toiminut myös Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijana. Vuonna 2007 hänet valittiin lapsuuden kaupunkinsa Savonlinnan kirkkoherraksi.
Eri linjoilla, mutta säyseästi
Paneeli oli kirkkoväelle tyypillisen säyseä, keskinäistä keskustelua syntyi varsin vähän. Pari sivallusta rivien välistä voi löytää, kun selkeästi kirkkokäsityksissään konservatiivisemmat miesehdokkaat hakevat etäisyyttä vapaamielisempiin naisiin.
- En ymmärrä, miksi kirkossa pitää järjestää erikseen Sateenkaarimessuja (samaa sukupuolta oleville) ja messuja, joissa ei ole naispappeja. Kaikkien pitäisi mahtua samaan messuun, julisti Sammeli Juntunen.
- Kirkko ei voi pakottaa ketään yksiäänisyyteen, mutta keskustelun tulee olla kuuntelevaa ja kunnioittavaa erilaisista käsityksistämme huolimatta, vastaa Kaisa-Mari Hintikka diplomaattisesti luovien.
Miehet sanovat suoraan, että homoliitot eivät heille käy ja he kannattavat yli aisan potkivien pappien rankaisemista. Leena Huovinen ilmoittaa yhtä suoraan, että hän on jo vihkinyt samaa sukupuolta olevia. Kaisa-Mari Hintikka ei myöskään rankaisisi ketään.
Molemmat naiset toivovat, että kirkko sallisi papeille omantunnon vapauden: saa vihkiä tai kieltäytyä. Juontajat huolehtivat, että keskustelu ei jää vellomaan tähän ikuisuusaiheeseen.
Opin julistus miehille tärkeintä
Salissa puhutaan kirkon tehtävästä ja tulevaisuudesta. Miehet naulitsevat molemmat asiat kirkon oppiin.
-Sanoma Kristuksesta kirkkaasti esille kielellä, jota ymmärretään nykyajassa ja Jeesuksen lähetyskäskyä on edistettävä, julistavat Sammeli Juntunen sekä Juhani Holma.
Leena Huovinen haluaa puhua kaikille hiippakunnan ihmisille samalla tasolla, ei ylhäältä päin. Hän haluaa, että ihmiset tuntisivat hänet, tietäisivät oikeasti, kuka on Espoon piispa. Jos kisapapista sellainen tulee, menneisyys voi auttaa.
Kaikki korostivat kirkon yhteiskunnallista tehtävää, mutta Kaisa-Mari Hintikka sanoo, että kirkko on menettänyt asemaansa. Köyhyyteen ja eriarvoisuuteen pitää ottaa kantaa, mutta kirkon pitää puhua myös asioista, joita ei aina nouse uutisiin.
-Tällaisia ovat vaikkapa yksinäisyys ja perheiden väkivalta. Suomi on aika masentava maa näiden ongelmien äärellä, miettii Genevessä työskentelevä Hintikka.
Konkreettisia ideoita ei lainkaan
Ehdokkaat esittivät lopulta hyvin vähän mitään konkreettista seurakuntien toiminnan aktivoimiseksi. Luonnon suojelemista ei puhuttu sanaakaan, vaikka ennusteet ovat todella synkkiä. Ja jäätiköiden ohella sulaa kirkon jäsenmäärä, kun ihmiset etsivät tarkoitusta ja henkisyyttä joogasta tai muusta modernista mietiskelystä.
Siis opin puhtauden vaaliminenko on yhä tänä päivänä tärkeintä, vaikkei riviluterilainen uskoisi oppiin lainkaan?
-No kyllähän tuo keskustelu vähän ylätasolle jäi, olisin minäkin kaivannut enemmän konkretiaa, mutta aikaa taisi olla liian vähän, arvelee Lohjan kirkkoherra, lääninrovasti Juhani Korte.
Keskusteluaikaa oli puolitoista tuntia ja suurin osa yleisökysymyksistä jäi esittämättä.
-Toki piispan tehtävä on valvoa, että kirkossa toimitaan yhteisin pelinsäännöin, mutta itse toivon piispaa, joka katsoo tulevaisuuteen ja saa eripuraiset ihmiset katsomaan Kristukseen ja rohkaisemaan työntekijöitä ihmisten pariin, maalailee Korte.
Tämä lienee tarpeellista, koska monilla paikkakunnilla seurakunnan toiminta ei näy temppelien ulkopuolella mitenkään.
Miehet ulos -vaatimus oli loukkaava
Lopuksi on pakko vielä kysyä sukupuolesta. Kirkon isoimmat aviisit Kirkko ja Kaupunki sekä Kotimaa kirjoittivat keväällä, että nyt on valittava nainen piispaksi ja miesehdokkaiden olisi syytä häipyä näistä kisoista.
- Minua suorastaan loukkasi tuollainen kirjoittelu, napauttaa kirkkoherra Korte. Meillä on erittäin hyviä ehdokkaita: kaksi naista ja kaksi miestä. Ei tämä ole sukupuolikysymys.
- Mutta silti toivoisin, että jonain päivänä meidän ei edes tarvitsisi keskustella, onko hän mies vai nainen. Katsotaan vain kuka on parhain tehtävään.
