70 vuotta tänään täyttävä Sauli Niinistö on Suomen suosituin presidentti. Siihen löytyy kolme tärkeintä syytä: tehtävät, teot ja tarina – sekä päälle ripaus populismia, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Hätkähdin vuosi sitten, kun olin katsomassa koripallomaajoukkueen EM-ottelua kotiyleisön edessä. Videotaululle ilmestyi kuva peliä seuranneesta presidentti Niinistöstä ja yleisö ympärillämme yltyi taputuksiin ja Sauli-huutoihin. Katsoimme tutun toimittajan kanssa toisiamme: kahta Kekkosen ajan lasta puistatti.
Silloin tiesin, että presidenttikisa oli sitten siinä. Yllätys se ei toki ollut, sillä olin nähnyt synnyinseuduillani Forssassa, kuinka koko ikänsä demareita äänestäneet mummot herkistyivät puhuessaan ”hienosta presidentistä”.
Tästäkin huolimatta Niinistön vaalitulos 62,6 prosenttia on käsittämätön. Syyt kansansuosioon kiehtovat monia ja minua. Piti soittaa muutamalle henkilölle ja kysellä, mitä Niinistön kuoren alta löytyy.
Pihi ja tasapuolisen tyly jokaiseen suuntaan
Niinistö on hankalan miehen maineessa, mutta hän on tasapuolisen tyly jokaiseen suuntaan. Hän ei halua ympärilleen jeesjees-tyyppien hovia, vaan arvostaa, jos joku sanoo päin naamaa hyvin perusteluin.
"Niinistölle oli valitettu, kuinka hänellä on kaksi avustajaa, kun muilla ministereillä on vain yksi. Niinistö katsoi avustajiaan ja tokaisi: Kaksi kertaa nolla on nolla."
Presidenttiä kuvaillaan perfektionistiksi, joka ottaa työnsä vakavasti. Kun tehtävä annetaan, se pyritään hoitamaan.
Etuoikeuksista Niinistö ärsyyntyy – ja hän pyrkii elämään kuten opettaa, kun kyse on veronmaksajien rahoista.
Pihiydestä on tullut Niinistön tavaramerkki. Kun toimittaja suhaa Helsingistä Naantaliin Kultarantaan haastattelemaan presidenttiä, tarjoiluna on korkeintaan musta kahvi.
Suhde mediaan on juuri niin kipunoiva kuin pilkkuja nuuhkivalla juristilla voi olla. Asiavirheet ja presidentin mielestä väärät tulkinnat nostavat kiukun pintaan, mutta iän myötä Niinistö nukkuu ensin yön yli ja vasta sitten lähtee ”myllykirje”. Viime aikoina myös runomuodossa.
Niin taitava populisti, ettei sitä edes huomaa
Niinistössä on populistin vikaa, tosin niin taitavan populistin, että sitä ei edes huomaa. Se ei jää vaille julkisuutta, kun presidentti alentaa palkkiotaan, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai matkustaa valtiovierailulle rahvaan seassa reittilennolla. Pipolätkä on kansanmiehen harrastus varsinkin, kun kuvaajat ovat paikalla.
Ihmisiin Niinistö pitää etäisyyttä, vain harva tosiystävä pääsee lähelle. Kuuleman mukaan hän kantaa huolta ystävistään vuosienkin takaa.
Niinistön huumori lähipiirilleen on rankkaa ja vaatii vahvaa luonnetta esimerkiksi avustajilta. Parhaat tarinat ovat toki 90-luvun ministeriajoilta. Niinistölle oli valitettu, kuinka hänellä on kaksi avustajaa, kun muilla ministereillä on vain yksi. Niinistö katsoi avustajiaan ja tokaisi: Kaksi kertaa nolla on nolla.
Avustajat ovat selvinneet tästä hyvin ja kertovat tarinaa itsekin.
Kaksi kovaa tehtävää: Kokoomus ja Suomi
Niinistöön voisi sopia vanha sanonta: Kannattaa mennä hankaliin paikkoihin, sillä siellä ei ole muita, siellä on tilaa. Vaikeat tehtävät ja onnistuminen niissä on rakentanut kansansuosiota kuin itsestään.
Kokoomus oli sekaisin 90-luvun alkupuolella, kun Niinistö nousi puolueen johtoon suhteellisen vähäisellä kansanedustajakokemuksella. Kokoomuksen kannatus lähti nousuun.
Valtiovarainministerinä 90-luvun jälkipuoliskolla Niinistö runnoi läpi kipeitä säästöjä kylmän viileästi aurinkolasit päässään. Suomikin lähti lopulta nousuun.
Niinistön kamreerimaine syntyi ja jostain syystä suomalaiset ovat aina kurittajastaan tykänneet.
2000-luvulla eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön säästöistä sai tuta myös kohteista herkullisin – kansanedustajat. Tarina eduskunnan uima-altaan lämpötilan laskemisesta lämmittää vieläkin mieliä maakuntien toreilla.
Puoluetaustansa Niinistö on onnistunut häivyttämään hämmästyttävän hyvin ja viime vaalien valitsijayhdistys sinetöi lopullisesti pesäeron puolueisiin. Kokoomusta Niinistö ei ole ulkopolitiikan johtajana koskaan suosinut – pikemminkin päinvastoin.
Niinistön kerrotaan aidosti pohtineen, pyrkiäkö toiselle kaudelle vai ei. Velvollisuudentunne sai hänet jatkamaan, kun maailmanpolitiikka on niin pahasti sekaisin. Vartiovuoro voisi olla sopiva sana Niinistön ajattelulle.
Tarinat, joita presidentti ei korosta
Poikkeukselliseen suosioon tarvitaan vielä tarina, mutta sitä presidentti ei mielellään korosta ja tuo esiin.
Niinistön ensimmäinen vaimo kuoli auto-onnettomuudessa tammikuussa 1995. Järkyttävän tiedon Niinistö sai heti sen jälkeen, kun hän oli pitänyt linjapuheensa kokoomuslaisille hieman eduskuntavaalien alla.
Vuonna 2004 Niinistö oli poikiensa kanssa joululomalla Thaimaassa, kun tsunami ja tuhoisa hyökyaalto iskivät myös Khao Lakiin. Pelastusta Niinistö odotti poikansa kanssa roikkumalla sähköpylväässä.
Ne, jotka Niinistöä tuntevat, arvioivat hänen suosionsa perustuvan tehtäviin, tekoihin niissä tehtävissä, kiehtovaan tarinaan, mystiseen persoonaan.
Yhden henkilön poikkeuksellinen kannatus ja suosio voi olla hieman pelottavakin juttu. Tuulahdus menneestä maailmasta. Aina voi lohduttautua sillä, että kansan vahva mandaatti on 70-vuotiaan käsissä. Luulisi siinä iässä sitä järkevästi osaavan hoitaa.