Kommentti: Pakko myöntää – Soinia tulee vielä ikävä

Soini on suomalainen versio populistista, jalat maassa ja sydän lämpimänä. Siinä missä aateveljet ja -sisaret maailmalla ovat kiihottaneet kansaa vaarallisellakin tavalla, Soinille ihmisarvo on ollut aina pyhä ja puheet sen mukaisia.

Jälkipolvet saavat vielä kiittää, kuinka Soini oli vaikeina aikoina ukkosenjohdatin unohdetulle kansalle. Toivottavasti myös hänen seuraajansa on hyvä eikä paha populisti. Ja hallituskumppanit Juha Sipilä ja Petteri Orpo saattavat muistella kaiholla Soinia jo maanantaina uuden trion kohdatessa.

Soini on taitava mediassa. Hän ymmärsi jo ennen viestintäkonsultteja, että 20 sekunnin jälkeen tv-lausunto muuttuu huminaksi kuulijan korvissa. Tämän itsestäänselvyyden ymmärtää yllättävän harva poliitikko.

Nasevien lauseiden pudottelija olisi saman tien twitterkuningas, 140 merkin mestari. Valitettavasti vanhan liiton miehenä, juntti-imagoaan laskelmoidusti vaalien Soini pysyy kaukana somehärpäkkeistä.

Ryppyisessä puvussaan Soini on vaalikarjan silmissä sittenkin enemmän jätkä kuin herra. Tässä auttaa se, että vaalivoittonsa Soini on noukkinut kovalla jalkatyöllä turuilta ja toreilta.

Kaikki voi olla pienestä kiinni. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Soini oli mukana siinä hengessä, että läpimeno tai sitten hyvästit politiikalle.

Vaali-illan suden hetkenä kristillisten ja perussuomalaisten vaaliliitosta oli nousemassa eduskuntaan Antero Laukkanen. Tuloslaskennan viime metreillä Soini kiri ohi - ja tarina sai jatkua.

Vuoden 2009 eurovaaleissa Soini kiskoi vaaliliitossa mukanaan Brysseliin kristillisten Sari Essayahin. Kahden europarlamenttipaikan varmistuttua Soini saattoi huokaista: "Velat on maksettu".

MTV Uutisten Vesa Kallionpää, yksi Suomen kokeneimpia politiikan toimittajia, tuntee Soinin jo ajalta, jolloin muut eivät häntä vielä tunteneet. Tässä jutussa Kallionpää kiertää Soinin kanssa Kuopion seudulla vuoden 1995 vaalien alla. Kiloja ja kilometrejä Soinilla on vielä vähemmän, mutta sama pilke ja naurunremakka. Tuolloin Soini oli SMP:n puoluesihteerinä ja lohkoi tutun kuuloisesti: "Gallupit eivät äänestä, kansa päättää".

Olen itse seurannut Soinia puolueen nousukiidon aikana, jonka lähtölaukaus oli vuonna 2008 alkanut finanssikriisi. Soini perehtyi siihen heti paremmin kuin muut poliitikot ja alkoi tökkiä esiin euron valuvikoja.

Ironista kyllä, Soini saa kiittää jytkymenestyksestään EU:ta ja euroa. Perussuomalaisten kannatus nousi samaa tahtia, kun Brysselin yössä hätäkokouksissa sorvattiin apupaketteja kriisimaille. Silloin kohtasivat kaksi pahaa, joita Soini oli nuijinut jo SMP:n aikoihin: EU ja rötöspankkiirit.

Tuolloin Soini tervehti aina taloustoimittajaa kovaan ääneen, kun olin päästänyt kriisin keskellä ääneen "liian usein" euron puolustajia.

"Kärki, onko euro menestystarina?" Lopullista vastausta en ole uskaltanut vieläkään antaa.

Soini on antanut muutenkin kovaa palautetta, kun jutussa on hänen mielestään väärää tietoa. Ei pariakymmentä sähköpostia vaan yksi tiukka lause. Mutta asia oli sillä selvä ja seuraavalla kerralla asiaa ei enää muisteltu.

Ulkoministerinä Soini on osoittanut realismin tajua. EU on tässä ja sen kanssa on elettävä vikoineen ja puutteineen. Arvostelijoiden mielestä mies on muuttunut. Niin on tosin maailmakin ympärillä.

Yllättävän moni, joka inhoaa Soinin vanhakantaisia käsityksiä kotiäideistä, perhevapaista, abortista, homoliitoista, myöntää, että miehen aitous on ihailtavaa. Soini ei pyöristele sanojaan tunnistamattomaksi puuroksi.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ihmiset tulevat toimittajallekin puhumaan Soinista: "En jaa hänen ajatuksiaan, mutta..."

Tähän loppuun rohkenen kirjoittaa varjoplokin ryyditettynä muutamalla kopiosoinismilla. Kaikella lämmöllä, kuinkas muuten.

Mies lähtee, jälki jää. Mieheen ja muihinkin. Tie on ollut pitkä ja kivikkoinen, mutta on se ojaa parempi kulkea.

Nyt saa toinen ottaa ohjakset, niistä on pidettävä kiinni kuin juhannuskoivun rungosta vihtoja taitellessa Suomen suven lempeässä tuulessa.

Tiukasti mutta ei sileäkätisen rystyset valkoisena. Jännittämällä ei tule kuin jännitystä.

Makkara nuotiolla palaa, minä en palaa. Reinot jalkaan.

Sana on tärkeä. Ja sana pitää.

Tehkääpä perässä.