Kansa tuntuu kaipaavan vahvaa presidenttiä ja Sauli Niinistö on vastannut huutoon. Juristina hän osaa kuitenkin tasapainoilla hyväksyttävissä rajoissa, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Aamulehden toimittajien Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirja "Mäntyniemen herra" on taitavasti kirjoitettu ja huolellisia sanavalintoja löytyy erityisesti sivuilta, joilla käsitellään Fortumin menemistä Fennovoiman osakkaaksi Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Kirjassa ei puhuta mitään presidentin painostuksesta.
Astetta rajumpi on Aamulehden juttu, jossa toimittaja Lauri Nurmi käsittelee kirjailija Lauri Nurmen kirjaa. Jutun otsikossa Niinistö komentaa Fortumia Fennovoimaan.
Näin käy usein tämän ajan klikkijournalismissa ja itsekin olen siihen syyllistynyt. Pohjatyöt on tehty hyvin ja harkiten, mutta viimeinen naula isketään liialla innokkuudella hieman vinoon. Ja sen jälkeen puhutaankin enää vinosta naulasta.
Niinistö on vahva vallankäyttäjä
Kirjan ansiona voidaan pitää sitä, että se on tuonut keskusteluun presidentti Niinistön vallankäytön kulisseissa. Se ei ole tosin iso uutinen, että Niinistö on vahva vaikutusvallan käyttäjä. Tästä toimittaja Eeva Lehtimäki kirjoitti viime helmikuussa.
Pörssiyhtiö Fortumin tulo viime hetkillä Fennovoiman osakkaaksi ja hankkeen pelastajaksi on kaikkinensa omituinen kuvio.
Tätä edeltänyt kroatialaisen Migrit-yhtiön visiitti ydinvoimahankkeen omistajana on Suomen energiapolitiikan synkimpiä lukuja.
Presidentin painostus on voimakas väite
Presidentin painostus on niin voimakas väite, että se tarvitsisi tuekseen todisteita ja näyttöä. Mutta vaikuttamisessa voi olla myös aste-eroja.
Supersuositulle presidentille saattaa riittää kulmakarvojen kohottelu, niin rivakkaa liikettä syntyy. Presidentti Koiviston sanoin: "Ei ole niin pientä vasaraa, jolla naputella".
Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että Niinistö astuisi julkisuuteen kasvoillaan vastaamaan avoimiin kysymyksiin.
Fortumia pitkään seuranneena toimittajana olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että Fortumin johto osaa lukea pelitilanteen Venäjällä ilman sanansaattajiakin. Euroissa Fortumin osuus Fennovoimasta on pikkuraha verrattuna miljardien investointeihin Venäjällä.
Kiky-kahvitteluun ajatus muualta
Toinen asia, josta Niinistö on joutunut Mörttisen-Nurmen kirjassa tikunnokkaan, on tapaaminen työmarkkinajohtajien kanssa. Presidentin on tulkittu vauhdittaneen kilpailukykysopimusta.
Kahvihetkeen osallistunut työmarkkinajohtaja kertoo kuunnelleensa tarkasti Niinistön puheita tapaamisessa. Hänen mukaansa Niinistö ei patistellut eri osapuolia kiky-ratkaisuun, vaan kyse oli tilannekatsauksesta.
Jälkikäteen on ilmennyt, että EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies otti yhteyttä presidenttiin ja ajatus tapaamisesta lähti siitä liikkeelle.
Ennen työmarkkinaosapuolien koollekutsumista Niinistö oli yhteydessä pääministeri Sipilään ja esimerkiksi SDP:n kansanedustajaan Eero Heinäluomaan. Heinäluoma piti ajatusta tapaamisesta hyvänä.
Salailusta voi olla kahta mieltä
En osaa presidentin ja työmarkkinajohtajien tapaamisesta repiä pelihousujani. Niinistö ilmoitti aikoinaan toimivansa unilukkarina ja luultavasti tällainen toiminta oli nostamassa hänen vaalituloksensa viimeksi huimaan 62,7 prosentin lukemaan.
Arvostelua on herättänyt myös se, että presidentin kahvihetki pidettiin salassa. Tästäkin voi olla kahta mieltä, vaikka avoimuuden lisääntyminen ja kabinettipolitiikan väheneminen on ainoa oikea suunta.
Jos Niinistö olisi tavannut työmarkkinajohtajat tv-kameroiden loisteessa, silloinhan viesti olisi ollut todella vahva, että presidentti patistaa osapuolia kiky-ratkaisuun.
Suomalaisilla vahvan presidentin kaipuu
Pitää muistaa, että monella suomalaisella on vahvan presidentin kaipuu ja tämä näkyi viime presidentinvaaleissa.
Muistan hyvin vuodenvaihteen vaalikeskusteluja, joissa osa ehdokkaista pomppi lahjakkaasti sisäpolitiikan puolelle.
Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari halusi hoitaa vanhusten hampaat kuntoon ja jopa Vihreiden Pekka Haavisto sotkeentui työttömiä patistavaan aktiivimalliin.
Tulkitsin tuolloin niin, että erityisesti Niinistö yritti hillitä keskustelun ryöpsähtelyä sisäpolitiikan puolelle ja muistutti presidentin valtaoikeuksista.
Tauko pitenee Sipilän kanssa
Niinistö on toiminut ulkopolitiikassa kuin hänen toisessa yhteydessä mainitsemansa kasakka, joka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni.
Kuuluisaksi on jäänyt Niinistön lausunto, että ulkopolitiikkaa johtaa presidentti – tauko – yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Tauko on ollut tällä vaalikaudella pitkä, sillä pääministeri Juha Sipilällä (kesk.) on ollut kädet täynnä soten ja kikyn kanssa.
Ulkopolitiikassa mielenkiinto Suomen ulkopuolella
Niinistön vahvalle asemalle ulkopolitiikan johdossa on toinenkin selitys.
EU-politiikka on totta kai pääministerin heiniä, mutta mielenkiinto on kohdistunut viime vuosina ja jatkossakin Euroopan ulkopuolelle.
Suomen 100-vuotisjuhlavuotena Niinistö tapasi lyhyen ajan kuluessa USA:n, Venäjän, Kiinan ja Japanin valtiopäämiehet. Ja kaiken huipensi heinäkuun puolivälissä Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä.
Ulkopolitiikan roolitukseen tuskin tulee ongelmia, vaikka pääministeri ensi keväänä vaihtuisikin. Kaikki puoluejohtajat kolmikosta Antti Rinne-Petteri Orpo-Juha Sipilä tulevat hyvin juttuun presidentin kanssa. Kukaan ei ole taskuliinamiehiä.
Jälkipyykki ja tulkinnat ja tulkintojen tulkinnat Niinistö-kirjoista ovat lähteneet koville kierroksille. Mielestäni ylikierroksille.
Se ei kuitenkaan poista sitä, että median on hyvä katsoa peiliin ja ottaa Niinistön vallankäyttö kunnon seurantaan.