Enää ei ole kuin kaksi vuotta ja kolme viikkoa, kun seuraava presidentti aloittaa uuden toimikautensa. Istuvan presidentin Sauli Niinistön kohupuhe pisti presidenttipeliin vauhtia – ei vähiten siksi, että Niinistön tulevat vastustajat paljastivat itsensä.
Tästä kiistakirjoituksesta tulee turhan pitkä, se tiedetään jo nyt. Viimeistä edellinen virke on kuitenkin tämän tarinan kannalta oleellisin, hätäisimmät voivat lukea vain sen.
Eli sori siitä.
Mutta ei kun liikkeelle:
Viime viikko oli kotimaan politiikan kannalta mielenkiintoisista mielenkiintoisin.
Se kirjataan aikakirjoihin suomalaisen presidenttipelin aloitusviikkona. Sauli Niinistön nykyistä kautta on jäljellä kaksi vuotta ja sinä aikana tapellaan, kuka istuu Mäntyniemessä maaliskuusta 2018 alkaen.
Vaikka presidentin valtaoikeuksia on leikattu, paikka on haluttu ja himoittu.
Presidentti johtaa yhä kiistatta esimerkiksi ulkopolitiikkaa. Se on käynyt selväksi varsinkin Juha Sipilän (kesk.) pääministerikaudella: häntä ei ulkopolitiikkaa kiinnosta, eikä hän näytä siihen paneutuvan, joten tontti on jäänyt kokonaan Niinistölle, mikä näkyy sopivan myös ulkoministeri Timo Soinille (ps.) enemmän kuin hyvin.
Presidentti Niinistön säännölliset Nato-puhuttelut puoluejohtajille Mäntyniemessä ovat mielenkiintoinen ilmiö: puheenjohtajat kuuntelevat kiltisti rivissä, kun presidentti sanelee, mitä Suomen Nato-jäsenyydestä sanotaan ja mitä ei.
Ei tule Kekkonen mieleen, tietenkään...
x x x x x x x x
Yksi osa tulevaa näytelmää oli Niinistön kohuttu puhe valtiopäivien avajaisissa.
Niinistön poikkeuksellinen – myös poikkeuksellisen hyvä – puhe valtiopäivien avajaisissa jää historiaan monestakin syystä.
